tiistai 23. helmikuuta 2010

Patinpoisto

Nyt tulee lääkäripostaus: mä sitten nautin aivan jumalattomasti erilaisten pattien poistamisesta! Se on hauskinta ikinä. Tänäänkin sain ottaa kolme veke. Ja hienoa on sitten jännittää, että mikä tulee koepalan vastaukseksi, että menikö oma arvaus oikein vai tuliko ihan ihosyöpä (yhtään en ole vielä saanut kiinni!).

Sitä en yhtään tajua, että miksi ihmiset ei tarkemmin katsele mitä siellä puuhataan. Minusta on aina jännää katsoa, kun tehdään jotain toimenpidettä puudutuksessa: se on vinka fiilis, kun näkee että jotakin tapahtuu, mutta mitään ei tunnu.

Yksi patti on jäänyt mua vähän harmittamaan: poistin ihan sellaisen tyypillisen kirsikkaluomen kämmenen syrjästä yhdeltä tyypiltä ja tohkeissani poistin sen ihopoimujen suhteen poikittain, kun en pysähtynyt miettimään miten päin se veneviilto kannattaa tehdä. Nyt mua vainoaa, että sillä tyypillä on kämmensyrjällä sellainen kamala arpi... Ja mun syystä!

Toinen erittäin miellyttävä juttu on paiseiden avaaminen. Tämä on kaikille lääkäreille yhteistä, sen tiedän. Se märän tursuaminen ulos siitä viillosta on käsittämättömän TYYDYTTÄVÄÄ. Vaikka se kuulsotaakin härskiltä, niin ei sille tunteelle vaan voi mitään. Ja bonuksena on tietenkin se, että potilas paranee yleensä tällä tyystin. Kaikki ovat onnellisia, kun äkämä on poissa ja rauha maassa.

Finnien puristelu on vastaavalla tavalla pienessä mittakaavassa tyydyttävää. Ehkä siksi ihmiset myös hakeutuvat kosmetologeiksi, päästäkseen puristelemaan finnejä luvan kanssa. Mutta missä ovat keski-ikäiset kosmetologit? Tätä olemme Kamelin kanssa pohtineet.

4 kommenttia:

Elämyskameli kirjoitti...

Nyt on pakko asettua poikkiteloin. Mä oon nimittäin lääkäri mutta en koe minkäänlaista tyydytystä paiseiden puhkaisusta. Tai siis ehkä aivan pienen tyydytyksen, mutta sekin tulee vain siitä, että tuli helppo paisepotilas akuuttiajalle vrt. keski-ikäinen nivelvalittaja. Mun mielestä paiseiden puhkominen on vastenmielistä sen takia, että se haisee niin kauheelle. Koko huone jää haisemaan mädältä ja herkästi tulee yökkäysrefleksi. Toisaalta mun mielestä luomenpoisto on ihan hauskaa, mutta patinpoisto yleensä aika rasittavaa, kun puudutuksen jälkeen ne patit katoaa turvotuksen sekaan.

Pyry kirjoitti...

"olen ihan neuropsykologin testaamana aika nokkela tyyppi."

Vaikea uskoa, sillä
1) lääkärissä EI katsota, mitä tapahtuu. Aivan kuten autohuollossakaan ei syynäillä toimenpidettä.
2) patin poisto antaa kiksejä ainoastaan joillekin pattipervertikoille

Polaah kirjoitti...

Jäin sanattomaksi.

Mut täytyy kyllä sanoa, että puudutuksessa tehtyä "paiseen poistoa" viime kesänä (sektio..) en olis halunnut seurata edes peilistä, koska omien sisäelimien tarkkailu ei vaan jotenkin innosta. En usko että edes luomen poistoa innostuisin seuraamaan.

Mä oon niin epä-lääkäri-ajattelija.

Itseasiassa kerrankin oon Pyryn kanssa ihan samaa mieltä.

Lettipitko kirjoitti...

No okei. Mä oon pattipervertikko. Mutta mun pitää puolustuksekseni sanoa, että mun hajuaisti on niin huono, että mua ei yökötä se hajukaan.

Muuten: mua vaivannut pattipotilas kävi eilen ja se arpi oli itse asiassa tosi siisti! Turhaan huolehdin.