Mun blogilta on viety ideologinen pohja:
http://koti.kapsi.fi/~watchman/journal/
Toi setä kirjoittaa kaikesta minua ärsyttävästä asiasta paljon paremmin ja hauskemmin kuin ikinä osaisin. Kaiken lisäksi tunnen sen kirjoittajan, ja se on oikeasti livenäkin fiksu ja hauska! Epäreilua.
Tästä syystä johtuen eurolääkäri päättää (ainakin hetkellisesti) keskeyttää elämänohjeiden jakamisen ja keskittyy valittamaan väitöskirjastaan. Joku näsäviisas voisi sanoa, että näinhän on ollut koko blogin historian ajan, mutta eurolääkäri ohittaa nuo kerettiläiset ajatukset olankohautuksella.
Jotta blogin vakiseuraajille ei tule vieroitusoireita, niin listaan tähän eurolääkärin top 10 ohjetta elämää varten, joita voi sitten palata tänne lukemaan säännöllisesti, jos väitöskirjavalitus ei napostele.
1) Älä koskaan ala kirjoittamaan väitöskirjaa.
2) Älä ajaudu Fimnetin keskustelupalstoille.
3) Juo välillä selkeästi liikaa alkoholia, jotta muistat kuinka kurjaa krapulassa on.
4) Jos aiot käyttää huumeita, niin opettele ensin niistä edes perusasiat ennen kuin aloitat. On tosi noloa käyttää huumeita väärin.
5) Tupakointi on todella epäviileetä ja häiritsee muita ihmisiä, joten käytä mielummin vaikka nuuskaa - silloin vain sinä näytät dorkalta, mutta toisten ei tarvitse kärsiä, ellet ällöttävästi syleksi.
6) Älä lue HS:nkään keskustelupalstaa.
7) Pussailu on kivaa ja jos em. ei seurassa onnistu, niin itseäänkin voi kosketella. Luentoa pitäessä tämä voi aiheuttaa hämmennystä, joten harkitse ennen kuin näpräät.
8) Nokia E71 ei kestä vessauiskentelua, älä puhu pöntöllä.
9) Vesijuostessa rinnakkain uiminen on suurin mahdollinen virhe. Varsinkin, jos tekijät juoruavat samalla narisevalla äänellä jotakin booooooring settiä.
10) Alilämpö ei ole oire, eikä varsnkaan vakavan sairauden oire.
Eurolääkräi palaa nyt potemaan krapulaansa ja pyrkii karistamaan saamattomuuden vaikkapa kirjoittamalla hiukan sitä kuuluisaa väitöskirjaa.
lauantai 9. lokakuuta 2010
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Väitöskirjakurimus
Pitkästä aikaa ajattelin jakaa tänne kuolemattoman eurolääkärin ohjeen elämää varten:
Älä ikinä kuvittele kirjoittavasi väitökirjaa.
Niin. Älä.
Se on kamalaa. Siitä ei seuraa muuta kuin tyhmä olo. Voit olla mielestäsi aika hyvin perehtynyt aiheeseen, mutta ei se auta. Hankalaa se on silti.
Voit myös kuvitella, että osaat kirjoittaa asioita vieraalla kielellä. No sehän ei lainkaan pidä paikkaansa. Siinä vaiheessa, kun huomaat käyttäneesi jotakin aikaisemmin nokkelana pitämääsi fraasia jo kymmenettä kertaa samalla sivulla, alkaa karaistuneimmankin akateemikon silmäkulmat kostua.
Lisäksi biometria on kamala saatanan suunnittelema kosto kaikille pienille ihmisille, jotka uskovat vielä jonkinlaisen totuuden olemassaoloon maailmankaikkeudessa. Pian tilastotieteeseen tutustumisen myötä harhat romuttuvat ja ihminen ymmärtää, että sopivalla testillä oravasta tulee matelija, joka pystyy syöksemään vaahtokarkkeja sieraimistaan.
Älä ikinä kuvittele kirjoittavasi väitökirjaa.
Niin. Älä.
Se on kamalaa. Siitä ei seuraa muuta kuin tyhmä olo. Voit olla mielestäsi aika hyvin perehtynyt aiheeseen, mutta ei se auta. Hankalaa se on silti.
Voit myös kuvitella, että osaat kirjoittaa asioita vieraalla kielellä. No sehän ei lainkaan pidä paikkaansa. Siinä vaiheessa, kun huomaat käyttäneesi jotakin aikaisemmin nokkelana pitämääsi fraasia jo kymmenettä kertaa samalla sivulla, alkaa karaistuneimmankin akateemikon silmäkulmat kostua.
Lisäksi biometria on kamala saatanan suunnittelema kosto kaikille pienille ihmisille, jotka uskovat vielä jonkinlaisen totuuden olemassaoloon maailmankaikkeudessa. Pian tilastotieteeseen tutustumisen myötä harhat romuttuvat ja ihminen ymmärtää, että sopivalla testillä oravasta tulee matelija, joka pystyy syöksemään vaahtokarkkeja sieraimistaan.
torstai 30. syyskuuta 2010
Valelääkäri
Häiriinnyn kovasti tästä valelääkärikohusta, joka on taas noussut otsikoihin. Heppu saa suomalaisten sympatiat puolelleen, ainakin IL:n ja HS:n keskustelupalstojen perusteella. Monen mielestä tämä nuori varastomies on reipas ja fiksu, kun keksi näin nokkelasti hoitaa holtittomasta rahankäytöstään seuranneet megaulosotot. Lisäksi tämä näemmä todistaa, että lääkärin homma on niin helppoa, että sitä voi tehdä ihan hyvin ilman koulutustakin, koska mitään vakavia hoitovirheitä ei ole sattunut. Suoraan lääkikseenkin hepun pitäisi päästä, koska on jo osoittanut osaamisensa. ARGH.
En väitä, että lääkärin työ olisi mitenkään mahdottoman vaikeaa. Se on lähinnä erilaisten loogisten algoritmien hallitsemista ja oikeiden synteesien tekemistä annetuista lähtötiedoista. Paljon pitää muistaa erilaisia yksityiskohtia, koska tauteja on niin paljon. Lisäksi yksilöiden varianssi sekoittaa pakkaa. Mutta loppujen lopuksi työ muistuttaa aika paljon vaikkapa jonkun ATK-tukihenkilön hommaa. Ainoa ero siihen on se, että kohde kokee&tuntee itse ja haluaa ymmärtää mitä tapahtuu - ilman pidemmälle kehittynyttä AI:ta, tämä on ATK-tukihenkilöllä edessä vasta muutaman sadan vuoden päästä. Lisäksi ihmisiä harmittaa vähemmän, jos esim. tulostin ei toimi, verrattuna tilanteeseen jossa vaikkapa sydän ei toimi, kun joku pikku mittaustuloksen heitto osoittautuikin törkeän tärkeäksi, vaikka alkuun ajateltiin, että ei sillä ole väliä. Anyways, näitä tapahtuu molemmilla aloilla ja vaikka olisi koulutetut ihmiset sähläämässä. Molemmilla odottelu ja boottaminen ovat aina ne ekat jutut jotka tehdään oli vaiva mikä tahansa.
Olen itsekin sählännyt varmasti potilaiden kanssa aika paljon. Mutta ihan tuurilla en koskaan vedä diagnooseja kasaan. En rehellisesti usko, että potilas suoraan hyötyy siitä, että mä osaan vaikka T-solureseptorin rekombinaation aika detaljitasolla ulkomuistista. Sen tasoista juttua meille lääkiksessä jankutettiin ihan vakavalla naamalla. Se kuitenkin hyödyttää potilasta, että sen myötä mä tajuan, kuinka stanan monimutkaisen koneen kanssa tässä puuhastellaan. Se laittaa lääkärin nöyräksi ja toivottavasti sitä myöten myös varovaisemmaksi.
Hassu yksityiskohta poimittuna Fimnetin keskustelupalstalta (vaikka mä en saisi siellä käydäkään...): joku kollega oli sitten joutunut extranakkina tarkastamaan niitä valelääkärin potilasasiakirjamerkintöjä. Oli saanut nauruhepulin, kun jossakin vaiheessa jokaisen tekstin loppuun oli alkanut ilmestyä perinteinen lääkärin cover-my-ass klausuuli: "Jos vaiva jatkuu, niin on otettava uusi yhteys." (mulla toi on degeneroitunut päivytyksessä seuraavaan kammotukseen: tarv. uusi yht.) Valelääkärin kohdalla klausuulissa vain oli kiva pikkulisä lopussa: "... on otettava yhteyttä LÄÄKÄRIIN." Niin, eihän ne potilaat vielä olleet lääkärissä, joten toi oli aika osuva.
Hassua, miten kukaan ei vieläkään ole älähtänyt siitä, että tää heppu on rikkonut aika monen sadan ihmisen perustavanlaatuista intimiteettisuojaa rahallisen hyödyn saamiseksi. Jos minä koulutettuna lääkärinä tutustun potilastietoihin, jonka hoitoon en ole osallistunut, voin saada syytteen. Tää heppu ei saa mitään syytettä!
En väitä, että lääkärin työ olisi mitenkään mahdottoman vaikeaa. Se on lähinnä erilaisten loogisten algoritmien hallitsemista ja oikeiden synteesien tekemistä annetuista lähtötiedoista. Paljon pitää muistaa erilaisia yksityiskohtia, koska tauteja on niin paljon. Lisäksi yksilöiden varianssi sekoittaa pakkaa. Mutta loppujen lopuksi työ muistuttaa aika paljon vaikkapa jonkun ATK-tukihenkilön hommaa. Ainoa ero siihen on se, että kohde kokee&tuntee itse ja haluaa ymmärtää mitä tapahtuu - ilman pidemmälle kehittynyttä AI:ta, tämä on ATK-tukihenkilöllä edessä vasta muutaman sadan vuoden päästä. Lisäksi ihmisiä harmittaa vähemmän, jos esim. tulostin ei toimi, verrattuna tilanteeseen jossa vaikkapa sydän ei toimi, kun joku pikku mittaustuloksen heitto osoittautuikin törkeän tärkeäksi, vaikka alkuun ajateltiin, että ei sillä ole väliä. Anyways, näitä tapahtuu molemmilla aloilla ja vaikka olisi koulutetut ihmiset sähläämässä. Molemmilla odottelu ja boottaminen ovat aina ne ekat jutut jotka tehdään oli vaiva mikä tahansa.
Olen itsekin sählännyt varmasti potilaiden kanssa aika paljon. Mutta ihan tuurilla en koskaan vedä diagnooseja kasaan. En rehellisesti usko, että potilas suoraan hyötyy siitä, että mä osaan vaikka T-solureseptorin rekombinaation aika detaljitasolla ulkomuistista. Sen tasoista juttua meille lääkiksessä jankutettiin ihan vakavalla naamalla. Se kuitenkin hyödyttää potilasta, että sen myötä mä tajuan, kuinka stanan monimutkaisen koneen kanssa tässä puuhastellaan. Se laittaa lääkärin nöyräksi ja toivottavasti sitä myöten myös varovaisemmaksi.
Hassu yksityiskohta poimittuna Fimnetin keskustelupalstalta (vaikka mä en saisi siellä käydäkään...): joku kollega oli sitten joutunut extranakkina tarkastamaan niitä valelääkärin potilasasiakirjamerkintöjä. Oli saanut nauruhepulin, kun jossakin vaiheessa jokaisen tekstin loppuun oli alkanut ilmestyä perinteinen lääkärin cover-my-ass klausuuli: "Jos vaiva jatkuu, niin on otettava uusi yhteys." (mulla toi on degeneroitunut päivytyksessä seuraavaan kammotukseen: tarv. uusi yht.) Valelääkärin kohdalla klausuulissa vain oli kiva pikkulisä lopussa: "... on otettava yhteyttä LÄÄKÄRIIN." Niin, eihän ne potilaat vielä olleet lääkärissä, joten toi oli aika osuva.
Hassua, miten kukaan ei vieläkään ole älähtänyt siitä, että tää heppu on rikkonut aika monen sadan ihmisen perustavanlaatuista intimiteettisuojaa rahallisen hyödyn saamiseksi. Jos minä koulutettuna lääkärinä tutustun potilastietoihin, jonka hoitoon en ole osallistunut, voin saada syytteen. Tää heppu ei saa mitään syytettä!
torstai 23. syyskuuta 2010
Nojoo, nyt alkaa vaikuttaa v-kirjan välttelyltä tää homma
V-kirjan kirjoittaminen on sanalla sanoen vmäistä. Olen keksinyt innovatiivisia tapoja vältellä sitä, osallistun mm. nykyään aktiivisesti Fimnet-keskustelupalstan huru-ukkojen (joiden ainoa yhdistävä tekijä on Valviran tunnistenumero, ent. SV-numero) kanssa edellisen postauksen aiheesta vääntämiseen. Ei kannattaisi, nousee verenpaine ja oma cv-riski nousee huimasti.
Tälle tasolle sitä sitten degeneroituu klo 00.30, kun v-kirjaa on kirjoitettu 0 sanaa tänään:
"Yhtenä kommenttina evoluution pohjalta perusteltuun ravintoon:
Evoluutio tarkoittaa kehitystä, eliön sopeutumista mutaatioiden kautta muuttuviin ympäristötekijöihin. Miten voisimme ajan funktiona muuttuvan järjestelmän tiettyä vaihetta pitää parempana kuin toista, ympäristötekijät kun ovat laajasti vaihtuneet ajan mukana, myös siis muut kuin ravitsemus? Sopeutumisprosessimme johonkin asiaan voi olla kesken (ja varmasti onkin), tai ainakin siltä niin voisi vaikuttaa tästä ajanhetkestä arvioituna, mutta biologinen evoluutio ei merkittävästi enää vaikuta ihmiskunnan kehitykseen mm. modernin lääketieteen takia. Lähdemmekö siis masteroimaan kulttuurievoluution keinoin biologisen evoluution ohi mm. tekemällä historiaan perustuvia ravitsemussuosituksia? Uskotko, että lääketiede olisi niin vahva, että se voisi muuttaa kulttuuria? Miten evoluutio voisi millään tuottaa mitään "oikeaa" tai "väärää", kun kysymys on sopeutumisesta? Jos johonkin asiaan ei ole sopeuduttu (tai siis tietty osa väestöstä ei ole sopeutunut!) on kyseisillä yksilöillä ollut kuitenkin jotain, joka kuitenkin on puolustanut heidän lisääntymistään sopeutumattomuudesta huolimatta. Voisihan ajatella, että keliakiaan sairastuvat ovat evoluutiossa meihin gluteiinia tyytyväisinä syöviin verrattuna jäljessä. Heidänkö perusteella tulisi tehdä väestötason ravitsemussuositukset?
Minusta voimme tehdä ravitsemussuosituksia tähän aikaan ja tähän maailmaan, tämän ajan lähtökohdista (eli siitä mitä ihmiset nyt syövät, ja valita niistä parhaat vaihtoehdot). Suositusten perustelujen tulee olla mainitsemani kulttuurilliset ja terveydelliset yhdessä, ei erikseen. Terveydelliset perusteet tulee luonnollisesti olla tutkittuja."
Tälle tasolle sitä sitten degeneroituu klo 00.30, kun v-kirjaa on kirjoitettu 0 sanaa tänään:
"Yhtenä kommenttina evoluution pohjalta perusteltuun ravintoon:
Evoluutio tarkoittaa kehitystä, eliön sopeutumista mutaatioiden kautta muuttuviin ympäristötekijöihin. Miten voisimme ajan funktiona muuttuvan järjestelmän tiettyä vaihetta pitää parempana kuin toista, ympäristötekijät kun ovat laajasti vaihtuneet ajan mukana, myös siis muut kuin ravitsemus? Sopeutumisprosessimme johonkin asiaan voi olla kesken (ja varmasti onkin), tai ainakin siltä niin voisi vaikuttaa tästä ajanhetkestä arvioituna, mutta biologinen evoluutio ei merkittävästi enää vaikuta ihmiskunnan kehitykseen mm. modernin lääketieteen takia. Lähdemmekö siis masteroimaan kulttuurievoluution keinoin biologisen evoluution ohi mm. tekemällä historiaan perustuvia ravitsemussuosituksia? Uskotko, että lääketiede olisi niin vahva, että se voisi muuttaa kulttuuria? Miten evoluutio voisi millään tuottaa mitään "oikeaa" tai "väärää", kun kysymys on sopeutumisesta? Jos johonkin asiaan ei ole sopeuduttu (tai siis tietty osa väestöstä ei ole sopeutunut!) on kyseisillä yksilöillä ollut kuitenkin jotain, joka kuitenkin on puolustanut heidän lisääntymistään sopeutumattomuudesta huolimatta. Voisihan ajatella, että keliakiaan sairastuvat ovat evoluutiossa meihin gluteiinia tyytyväisinä syöviin verrattuna jäljessä. Heidänkö perusteella tulisi tehdä väestötason ravitsemussuositukset?
Minusta voimme tehdä ravitsemussuosituksia tähän aikaan ja tähän maailmaan, tämän ajan lähtökohdista (eli siitä mitä ihmiset nyt syövät, ja valita niistä parhaat vaihtoehdot). Suositusten perustelujen tulee olla mainitsemani kulttuurilliset ja terveydelliset yhdessä, ei erikseen. Terveydelliset perusteet tulee luonnollisesti olla tutkittuja."
tiistai 21. syyskuuta 2010
Uusi yritys
Minua on sosiaalisen median foorumeilla kannustettu aloittamaan uudestaan tämän blogin kirjoittaminen. Aika hankalaa se on, tajusin jossakin vaiheessa itsekriittisesti, ettei minulla itse asiassa ole paljoakaan mitään fiksua sanottavaa mistään. Lisäksi asetin itselleni tavoitteeksi olla jotenkin hauska, joka ei tehnyt tehtävästä yhtään helpompaa. Yritetään nyt kuitenkin uudestaan.
Viimeaikoina rasvakriittisyys on nostanut päätään eri tavoin mediassa. On MOT-ohjelmaa ja A-talkia, joissa puidaan sitä onko valtiovalta ja erityisesti THL kusseet suomalaisia silmään jo vuosia tekemällä aivan epäoikeita ravintosuosituksia. Erilaisia "huippulääkäreitä" on otettu kommentoimaan asiaa ja jo useampi kirurgi on Suomenniemellä osoittautunut ravitsemuksen superekspertiksi.
Itse en väitä olevani ravitsemuksen superekspertti ja metaboliasta taidot rajoittuvat siihen, mitä prekliinisessä koulutuksessa päähän taottiin. Voin kuitenkin tokaista, että eivät nämä "huippulääkäritkään" mitään ravitsemustieteilijöitä ole. Esimerkkinä mediassa nyt runsaasti näkynyt eläinrasvaista ruokaa potilailleen suositellut verisuonikirurgi tarjoaa klinikallaan otsoniterapiaa, jonka luvataan parantavan krooninen kipu. Toinen voita voimakkaasti puolustava ortopedi taas lupaa D-vitamiinin parantavan kaiken ja ehkäisevät flunssia 100%:sti, tutkimuksen otoksena oli hänen oma perheensä. Ortopedin D-vitamiinitutkimuksen voisin uskoa antavan edes jotakin trendiä, jos kyseinen mies olisi polygaaminen mormoni ja siten perhe varsin laaja. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole. Nämä esimerkit olen valikoinut siten, että ne edustavat parhaiten kyseisten asiantuntijoiden osaamista kokeellisen tieteen saralla.
Toisaalta esim. A-talkissa monen pertti perusinsinöörin mukaan hätään kärsimässä olleet virallisen terveysvalistuksen edustajat ovat julkaisseet asiasta yhteensä lähemmäs 500 vertaisarvioitua artikkelia (tulos arvioitu nopealla nimihaulla PubMedissä). Tämä monen mielestä todistaa sen, että he ovat auttamatta väärässä.
Eikä tämä ilmiö rajoitu pelkästään julkkislääkäreihin. Fimnetin (Finnish Medical network, lääkäreille rajoitettu keskustelupalsta, jossa erilaiset lääketieteen huru-ukkelit keskustelevat mm. kämmentietokoneista, sanelukukkasista, hyvästä ruuasta ja myös jonkin verran lääketieteestä) voita ym. eläisrasvoja voimakkaimmin puolustavat ovat kaikki jotain muuta kuin ravitsemuksen asiantuntijoita. Yhdistävänä tekijänä on näillä näppis vaahdossa saarnaavilla ja metaboliareiteillä keskustelukumppaniaan päähän lyövillä "asiantuntijoilla" on, että he ovat itse kokeneet keskustelun kohteena olevan ruokavalion hyväksi ja siitä johtuen ovat perehtyneet itsenäisesti asiasta tehtyihin tutkimuksiin. Tällä perusteella he usein myös leimaavat muut keskusteluun osallistuvat peruslääkärit tyhmiksi, ymmärtämättömiksi tai dogmauskoviksi, koska peruslääkärit heidän mukaansa eivät ole näitä tutkimuksia lukeneet, tai ainakaan ymmärtäneet oikein.
Näyttäkää minulle muutama ravitsemustieteilijä, tai edes sisätautilääkäri, joka oman tutkimuksensa perusteella voi käsi sydämellä suositella korkearasvaista + korkea tyydyttymätön rasvahappo + korkea proteiini diettiä potilailleen myymättä samalla siinä sivussa self-help kirjaansa tai jotain luontaistuotevalmisteita tms. uskomuslääkintää. Sitten voisitte saada minutkin kuuntelemaan. Niin kauan kuin voita ja silvaaa puolustava porukka koostuu julkkislääkäreiden lisäksi porilaisesta eurolääkäristä ja muutamasta keikkälääkärifirman mannekiinista, niin minä kaivaudun syvemmälle tutkijan norsunluutorniini ja ammun kaikkia meta-analyyseillä.
Viimeaikoina rasvakriittisyys on nostanut päätään eri tavoin mediassa. On MOT-ohjelmaa ja A-talkia, joissa puidaan sitä onko valtiovalta ja erityisesti THL kusseet suomalaisia silmään jo vuosia tekemällä aivan epäoikeita ravintosuosituksia. Erilaisia "huippulääkäreitä" on otettu kommentoimaan asiaa ja jo useampi kirurgi on Suomenniemellä osoittautunut ravitsemuksen superekspertiksi.
Itse en väitä olevani ravitsemuksen superekspertti ja metaboliasta taidot rajoittuvat siihen, mitä prekliinisessä koulutuksessa päähän taottiin. Voin kuitenkin tokaista, että eivät nämä "huippulääkäritkään" mitään ravitsemustieteilijöitä ole. Esimerkkinä mediassa nyt runsaasti näkynyt eläinrasvaista ruokaa potilailleen suositellut verisuonikirurgi tarjoaa klinikallaan otsoniterapiaa, jonka luvataan parantavan krooninen kipu. Toinen voita voimakkaasti puolustava ortopedi taas lupaa D-vitamiinin parantavan kaiken ja ehkäisevät flunssia 100%:sti, tutkimuksen otoksena oli hänen oma perheensä. Ortopedin D-vitamiinitutkimuksen voisin uskoa antavan edes jotakin trendiä, jos kyseinen mies olisi polygaaminen mormoni ja siten perhe varsin laaja. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole. Nämä esimerkit olen valikoinut siten, että ne edustavat parhaiten kyseisten asiantuntijoiden osaamista kokeellisen tieteen saralla.
Toisaalta esim. A-talkissa monen pertti perusinsinöörin mukaan hätään kärsimässä olleet virallisen terveysvalistuksen edustajat ovat julkaisseet asiasta yhteensä lähemmäs 500 vertaisarvioitua artikkelia (tulos arvioitu nopealla nimihaulla PubMedissä). Tämä monen mielestä todistaa sen, että he ovat auttamatta väärässä.
Eikä tämä ilmiö rajoitu pelkästään julkkislääkäreihin. Fimnetin (Finnish Medical network, lääkäreille rajoitettu keskustelupalsta, jossa erilaiset lääketieteen huru-ukkelit keskustelevat mm. kämmentietokoneista, sanelukukkasista, hyvästä ruuasta ja myös jonkin verran lääketieteestä) voita ym. eläisrasvoja voimakkaimmin puolustavat ovat kaikki jotain muuta kuin ravitsemuksen asiantuntijoita. Yhdistävänä tekijänä on näillä näppis vaahdossa saarnaavilla ja metaboliareiteillä keskustelukumppaniaan päähän lyövillä "asiantuntijoilla" on, että he ovat itse kokeneet keskustelun kohteena olevan ruokavalion hyväksi ja siitä johtuen ovat perehtyneet itsenäisesti asiasta tehtyihin tutkimuksiin. Tällä perusteella he usein myös leimaavat muut keskusteluun osallistuvat peruslääkärit tyhmiksi, ymmärtämättömiksi tai dogmauskoviksi, koska peruslääkärit heidän mukaansa eivät ole näitä tutkimuksia lukeneet, tai ainakaan ymmärtäneet oikein.
Näyttäkää minulle muutama ravitsemustieteilijä, tai edes sisätautilääkäri, joka oman tutkimuksensa perusteella voi käsi sydämellä suositella korkearasvaista + korkea tyydyttymätön rasvahappo + korkea proteiini diettiä potilailleen myymättä samalla siinä sivussa self-help kirjaansa tai jotain luontaistuotevalmisteita tms. uskomuslääkintää. Sitten voisitte saada minutkin kuuntelemaan. Niin kauan kuin voita ja silvaaa puolustava porukka koostuu julkkislääkäreiden lisäksi porilaisesta eurolääkäristä ja muutamasta keikkälääkärifirman mannekiinista, niin minä kaivaudun syvemmälle tutkijan norsunluutorniini ja ammun kaikkia meta-analyyseillä.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Kansankynttilyys rasittaa
Okei, eurolääkärin funktio kansankynttilänä on jäänyt varsin vähälle. Ekassa tekstissä on lista, jossa mainittuja asioita on käsittelemättä, esim. iki-ajankohtainen alilämpöisyys ja tupakointi, mutta nyt ei ole ollut kansankynttilässä höyryjä tarpeeksi, että niitä tarvitsisi päästää ulos. Tähän varmaan liittyy esim. säännöllinen keskusteluterapia à la vesijuoksu, jossa suurin osa aiheista tulee jo ns. kaluttua puhki.
Mutta lisäksi nyt Pharmageddon-kirjasen myötä Eurolääkäri on Elämyskamelin mukaan tullut tarpeettomaksi: kaikki aiheet katetaan jo siinä. Pitänee lukea se perkeleen kirja. Hienoja uutisiakin jo tihkunut julkisuuteen, mm. T. Kiminkisen pimeä puoli!
T. Kiminkisen kohtaloa välttääkseni aion nyt kunnon kansankynttilänä kertoa affiliaationi tässä kaikelle blogaavalle kansalle, ei tule sitten yllätyksiä mistä ne mun mielipiteet rahoitetaan:
- Olen palkkatöissä Suuressa Yliopistossa ja lisäksi olen saanut useampia apurahoja erilaisilta Aihetta Sivuavilta Säätiöiltä (mm. Numero-säätiö, Taudin Tutkimussäätiö ja muutama Äijän Mukaan Nimetty säätiö).
- Olen luennoinut rahaa vastaan Tunnetun Lääkefirman piikkiin muutamaan otteeseen.
- Olen kaulaani myöten kiinni Keikkalääkärifirmassa.
No niin, nyt on kaikkien eettisten ohjeiden mukaisesti kerrottu mun rahoitus.
Mutta lisäksi nyt Pharmageddon-kirjasen myötä Eurolääkäri on Elämyskamelin mukaan tullut tarpeettomaksi: kaikki aiheet katetaan jo siinä. Pitänee lukea se perkeleen kirja. Hienoja uutisiakin jo tihkunut julkisuuteen, mm. T. Kiminkisen pimeä puoli!
T. Kiminkisen kohtaloa välttääkseni aion nyt kunnon kansankynttilänä kertoa affiliaationi tässä kaikelle blogaavalle kansalle, ei tule sitten yllätyksiä mistä ne mun mielipiteet rahoitetaan:
- Olen palkkatöissä Suuressa Yliopistossa ja lisäksi olen saanut useampia apurahoja erilaisilta Aihetta Sivuavilta Säätiöiltä (mm. Numero-säätiö, Taudin Tutkimussäätiö ja muutama Äijän Mukaan Nimetty säätiö).
- Olen luennoinut rahaa vastaan Tunnetun Lääkefirman piikkiin muutamaan otteeseen.
- Olen kaulaani myöten kiinni Keikkalääkärifirmassa.
No niin, nyt on kaikkien eettisten ohjeiden mukaisesti kerrottu mun rahoitus.
tiistai 25. toukokuuta 2010
Eurolääkärin uudet sähinät
Eurolääkäri ei ole ehtinyt päivittämään blogia, koska ei ole ollut viime aikoina aihetta valitukseen. Tai no, matalapaineen aiheuttamista nivelkivuista voisi aina iskeä juttua, mutta säästelen sitä aihetta kesän uutistyhjiön täydennykseksi.
Eurolääkärin valitussammio tyhjeni toukokuun alkupuolella, kun kuppi meni tyystin nurin väitöskirjaohjaajalle. Sen jälkeen tilanne töissä onkin stabiloitunut varsin mukavasti ja pitkästä aikaa minulla on oikein suunnitelma, miten hommat etenevät. Aina kannattaa siis rähjätä! Nyt näyttää jopa siltä, että tämä ikuisuusprojekti joskus jopa valmistuu.
Viikonloppuna oli Muzzun ja eurolääkärin tuparit, joiden järjestämiseen kului työkiireiden vuoksi vain vaatimattomat 6 kk muutosta. Vieraita tuli paikalle ihan kiitettävästi ja bileet jatkuivat kunnioitettavasti reilusti yli puolen yön. Eurolääkärin stamina alkoi siinä vaiheessa olla aika vähissä, kun aamuyhdeksästä saakka oli ollut pakko leipoa kaikenlaisia kakkusia vieraiden viihdykkeiksi. Osa vieraista epäili, että tämä touhottaminen saattaisi jopa täyttää hepulin kriteerit, mutta siihen en nyt kykene ottamaan kantaa. Hyvä puoli touhottamisessa oli se, että pitkään roikkumassa olleet kodinhoidolliset askareet tulivat kuin huomaamatta tehtyä: nyt on suihkun lattiakaivo kuurattu, makuuhuoneen verhot laitettu, keittiön kertakäyttöastiakaapit järjestetty, kynttilät järjestetty laatikoihin ja monta muuta pientä yksityiskohtaa reilassa. Nämä asiat lämmittävät eurolääkärin sydäntä.
Eurolääkärin valitussammio tyhjeni toukokuun alkupuolella, kun kuppi meni tyystin nurin väitöskirjaohjaajalle. Sen jälkeen tilanne töissä onkin stabiloitunut varsin mukavasti ja pitkästä aikaa minulla on oikein suunnitelma, miten hommat etenevät. Aina kannattaa siis rähjätä! Nyt näyttää jopa siltä, että tämä ikuisuusprojekti joskus jopa valmistuu.
Viikonloppuna oli Muzzun ja eurolääkärin tuparit, joiden järjestämiseen kului työkiireiden vuoksi vain vaatimattomat 6 kk muutosta. Vieraita tuli paikalle ihan kiitettävästi ja bileet jatkuivat kunnioitettavasti reilusti yli puolen yön. Eurolääkärin stamina alkoi siinä vaiheessa olla aika vähissä, kun aamuyhdeksästä saakka oli ollut pakko leipoa kaikenlaisia kakkusia vieraiden viihdykkeiksi. Osa vieraista epäili, että tämä touhottaminen saattaisi jopa täyttää hepulin kriteerit, mutta siihen en nyt kykene ottamaan kantaa. Hyvä puoli touhottamisessa oli se, että pitkään roikkumassa olleet kodinhoidolliset askareet tulivat kuin huomaamatta tehtyä: nyt on suihkun lattiakaivo kuurattu, makuuhuoneen verhot laitettu, keittiön kertakäyttöastiakaapit järjestetty, kynttilät järjestetty laatikoihin ja monta muuta pientä yksityiskohtaa reilassa. Nämä asiat lämmittävät eurolääkärin sydäntä.
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Hiiren suolta äitienpäivänä
Joskus tutkijan elämässä on sellaisia hetkiä, että tulee ajatelleeksi, olisiko äiti minusta nyt ylpeä. Tänään on äitienpäivä ja kyseinen ajatus tuli sukkelasti mieleen, kun huuhtelin hiiren paksusuolta puhtaaksi enimmästä ulosteesta, jotta suolen voisi pakastaa näytteeksi.
Nyt on menossa jo kolmas tölkki Batterya ja tälle päivälle suunniteltu homma on vasta puolitiessä. Loppuilta kulunee rattoisasti hiiren muiden kudosten parissa, seuraavaksi suunnitelmissa on tehdä pernamuussia.
Iloa elämään tuovat uudet paidat, jotka posti toi aivan Ameriikasta asti:
huppari http://www.threadless.com/product/167/Nuts
T-paita http://www.threadless.com/product/2055/The_Cheshire
Nää on laatukamaa.
Amerikkateema on muutenkin ollut pinnalla nyt viime päivinä. Olen lähinnä googlettanut erilaisia cupcake reseptejä tulevia tupareita varten. Ensimmäinen testierä onnistui hyvin, ainakin päätelleen siitä, että yön aikana kaikki kuppikakut olivat hävinneet Muzzun kitaan. Seuraavaksi aion hiukan varioida jazz-tyyliin perusreseptiä. Haasteena onkin päättää kuinka montaa erilaista kuppikakkusta ehdin tehdä itse juhliin...
Nyt on menossa jo kolmas tölkki Batterya ja tälle päivälle suunniteltu homma on vasta puolitiessä. Loppuilta kulunee rattoisasti hiiren muiden kudosten parissa, seuraavaksi suunnitelmissa on tehdä pernamuussia.
Iloa elämään tuovat uudet paidat, jotka posti toi aivan Ameriikasta asti:
huppari http://www.threadless.com/product/167/Nuts
T-paita http://www.threadless.com/product/2055/The_Cheshire
Nää on laatukamaa.
Amerikkateema on muutenkin ollut pinnalla nyt viime päivinä. Olen lähinnä googlettanut erilaisia cupcake reseptejä tulevia tupareita varten. Ensimmäinen testierä onnistui hyvin, ainakin päätelleen siitä, että yön aikana kaikki kuppikakut olivat hävinneet Muzzun kitaan. Seuraavaksi aion hiukan varioida jazz-tyyliin perusreseptiä. Haasteena onkin päättää kuinka montaa erilaista kuppikakkusta ehdin tehdä itse juhliin...
torstai 22. huhtikuuta 2010
Opettamista
Tänään oli tiukka päivä opettamista: ensi kaksi tuntia pissa- ja kakkajuttuja kolmoskurssin kandeille ja sitten pari tuntia perus-terveyskeskuslogiaa maahanmuuttajalääkäreille. Siinä sitten selitetään kaikkea koliformien typpimetaboliasta Mobitz I - tyypin johtumishäiriön selvittelyyn ja unohtamatta luonnollisesti lastensuojeluilmoituksen tärkeyttä. Mä oon lääketieteen opettamisen yleismies-Jantunen!
Hulluintahan tässä on se, että jostakin se tieto vaan tulee. Mä en itse ollut edes miettinyt tuota Mobitz-juttua vuosikausiin, ennen kuin nyt mun piti vastata yhdelle maahanmuuttajalle siihen liittyvään kysymykseen. Tuntuu hassulta, kun välillä tuntuu, että mun päässä asuu sellainen pieni tyyppi, joka muistaa kaikkea häiriintynyttä pikkuasiaa jatkuvasti, enkä mä itse hallitse sitä lainkaan.
Tosin mun kuuluisa muistini on saanut kotioloissa kovan kolauksen, kun Muzzu muisti The Closerin juonestä yhden tärkeän yksityikohdan, jonka minä olin tyystin unohtanut. Wikipedia ratkaisi kiistan Muzzun hyväksi, enkä saanutkaan iskea Hulluilta Päiviltä hankittua mansikkasuukkua sen naamaan. Olen aina halunnut kokeilla miltä se tuntuu.
Hulluintahan tässä on se, että jostakin se tieto vaan tulee. Mä en itse ollut edes miettinyt tuota Mobitz-juttua vuosikausiin, ennen kuin nyt mun piti vastata yhdelle maahanmuuttajalle siihen liittyvään kysymykseen. Tuntuu hassulta, kun välillä tuntuu, että mun päässä asuu sellainen pieni tyyppi, joka muistaa kaikkea häiriintynyttä pikkuasiaa jatkuvasti, enkä mä itse hallitse sitä lainkaan.
Tosin mun kuuluisa muistini on saanut kotioloissa kovan kolauksen, kun Muzzu muisti The Closerin juonestä yhden tärkeän yksityikohdan, jonka minä olin tyystin unohtanut. Wikipedia ratkaisi kiistan Muzzun hyväksi, enkä saanutkaan iskea Hulluilta Päiviltä hankittua mansikkasuukkua sen naamaan. Olen aina halunnut kokeilla miltä se tuntuu.
tiistai 20. huhtikuuta 2010
Uutta elämää pukkaa!
Pikabloggaus: siskon masussa kasvaa pieni ipana! Se on melkein jo 10 viikkoa vanha alkio ja reipas sellainen. Tästä tulee jännää odottaa sen kehitystä ihan oikeaksi sikiöksi ja vieläpä vauvaksi. Jännittävä yksityiskohta: siskonalkio on alunperin ollut kaksonen, mutta toinen alkio on väsähtänyt jo aivan elämänsä alkumetreillä ja on enää pieni ruskuaispussin jäänne siellä kohdussa siskonalkion seurana. Tästä juontui mieleeni South Parkin tärähtänyt opettaja, jolla oli se kuollut kaksonen ohimolla kiinni... Toivottavasti siskonalkiolle ei käy vastaavasti!
lauantai 17. huhtikuuta 2010
Nyt loppui valitus
Nyt pitää lopettaa ruikuttaminen, ettei blogi degeneroidu tyystin itsesääliin. Se tosin olisi ikuinen aihe, mutta varsin tylsä sellainen. Voisin siis siirtyä valittamaan jostakin muusta kuin itsestäni.
Vedin tuossa äsken kolmen tunnin päiväunoset, joiden jälkeen valittaminen itsestä ei enää edes luonnistu. Nyt asiat ovat taas hyvin ja nätisti. En tosin tiedä voisiko klo 18-21 nukkumista pitää virallisesti päiväunosina, mutta minulle kaikki ennen klo 22 on päivää. Nyt kellon ollessa lähes klo 22, harkitsen yöpuulle käymistä. Univelkaa siis ilmeisemmin on kertynyt.
Katselin tuossa jakson Housea ja siinä potilaan oireena oli silmien verenvuoto, jonka taustalta sitten löytyi rintasyöpä polvitaipeesta. Jännää. Jos en olisi nyt näin hyvällä tuulella pitkien unosteni ansiosta, voisin valittaa ihan muutamasta asiasta tähän jaksoon liittyen:
1. Silmät eivät vuoda verta. Tai jos vuotavat, niin vuoto menee joka silmän sisälle tai sidekalvon alle. Veren kyynelehtiminen ei ole tullut vastaan lääkiksessä, eikä kliinisessä työssäkään.
2. Housen mielestä paraneoplastinen ilmiö voi olla mitä vaan, kuten ei anatomisia rajoja noudattava käsien velttohalvaus ja silmien verenvuotona esiintyvä trobosytopenia, mutta mikään muu paikka ei vuoda. Aika villiä.
3. Ja sitten se polvitaipeen rintasyöpä, joka minuutteja risperidonin annostelun jälkeen oli pulleana maidosta, koska "risperidoni aiheuttaa galaktorreaa". Hmm. Ektooppinen rintakudos varmasti on muodostanut sinne polvitaipeeseen myös rauhastiehyitä, joten diagnostisena testinä ektooppiselle rintakudokselle tämä kaikki varmasti on ihan pätevää, kunhan unohdetaan miten risperdoni aiheuttaa galaktorreeaa ja sentraalisesti tuotetuna prolaktiinin vaikutus siinä.
Tän takia Muzzu ei enää jaksa katsoa Housea mun kanssa: mä en vaan kestä sitä sarjaa ja sen miljoonia lääketieteellisiä bullshittejä. Silti sitä on pakko katsoa. Parasta sen katsomisessa on valittaa siitä Muzzulle, mutta nyt hän on muiden maan peli-intoilijoiden kanssa dokaamassa Tuusulassa. Joten täytyy valittaa blogiin. Bear with me (=karhutkaa mun kanssa).
Vedin tuossa äsken kolmen tunnin päiväunoset, joiden jälkeen valittaminen itsestä ei enää edes luonnistu. Nyt asiat ovat taas hyvin ja nätisti. En tosin tiedä voisiko klo 18-21 nukkumista pitää virallisesti päiväunosina, mutta minulle kaikki ennen klo 22 on päivää. Nyt kellon ollessa lähes klo 22, harkitsen yöpuulle käymistä. Univelkaa siis ilmeisemmin on kertynyt.
Katselin tuossa jakson Housea ja siinä potilaan oireena oli silmien verenvuoto, jonka taustalta sitten löytyi rintasyöpä polvitaipeesta. Jännää. Jos en olisi nyt näin hyvällä tuulella pitkien unosteni ansiosta, voisin valittaa ihan muutamasta asiasta tähän jaksoon liittyen:
1. Silmät eivät vuoda verta. Tai jos vuotavat, niin vuoto menee joka silmän sisälle tai sidekalvon alle. Veren kyynelehtiminen ei ole tullut vastaan lääkiksessä, eikä kliinisessä työssäkään.
2. Housen mielestä paraneoplastinen ilmiö voi olla mitä vaan, kuten ei anatomisia rajoja noudattava käsien velttohalvaus ja silmien verenvuotona esiintyvä trobosytopenia, mutta mikään muu paikka ei vuoda. Aika villiä.
3. Ja sitten se polvitaipeen rintasyöpä, joka minuutteja risperidonin annostelun jälkeen oli pulleana maidosta, koska "risperidoni aiheuttaa galaktorreaa". Hmm. Ektooppinen rintakudos varmasti on muodostanut sinne polvitaipeeseen myös rauhastiehyitä, joten diagnostisena testinä ektooppiselle rintakudokselle tämä kaikki varmasti on ihan pätevää, kunhan unohdetaan miten risperdoni aiheuttaa galaktorreeaa ja sentraalisesti tuotetuna prolaktiinin vaikutus siinä.
Tän takia Muzzu ei enää jaksa katsoa Housea mun kanssa: mä en vaan kestä sitä sarjaa ja sen miljoonia lääketieteellisiä bullshittejä. Silti sitä on pakko katsoa. Parasta sen katsomisessa on valittaa siitä Muzzulle, mutta nyt hän on muiden maan peli-intoilijoiden kanssa dokaamassa Tuusulassa. Joten täytyy valittaa blogiin. Bear with me (=karhutkaa mun kanssa).
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Surkeus sen kun jatkuu
Nonni. Surkeus vaan jatkuu vaikka pääsiäinen menikin jo. Olen bookannut itselleni kaksi yöpäivystystä viikonlopuksi ja sen lisäksi lääkisnaisten kanatapaamisen meille kotiin. Tämä yhtälö ei varmaankaan toimi. Sen lisäksi tänään pitää tehdä vielä tiedettä ja hiukan maahanmuuttajaprojektia.
Mutta se valituksesta, koska kevät on tullut. Eurolääkärin kevät on aina työntäyteinen, joten tämä valituskimara ei liene kenellekään blogin seuraajalle tule yllätyksenä. Eurolääkäri päivystyksessä ahdistuneena on yhtä varma kevään merkki kuin muuttolinnut. Mutta osalle yllätyksenä voi tulla, että eurolääkäri aikoo työntäyteisen syksyn sijaan olla virkavapaalla! Elokuusta eteenpäin ei ole kuukausipalkan tuomaa velvoitetta, vaan väitöskirja-ahdistusta voi rauhassa hohhailla pyjamassa kotona ollen yhtä saamaton kuin kuukausipalkalla yliopistolla. Tästä tulee hienoa!
Jotta lääketiedeosuus blogissa täyttyisi edes jotenkin, niin aloitan uuden sarjan rip-offina Kamelilta. Viikon mielenkiintoisin potilas päivystyksestä! Tällä erää se oli pienen pojan genitaalin angioödeema. Oli muuten hurja kapistus! Ei ollut urologikaan nähnyt sellaista. Näiden hetkien takia eurolääkäri se vaan jakaa päivystää.
Mutta se valituksesta, koska kevät on tullut. Eurolääkärin kevät on aina työntäyteinen, joten tämä valituskimara ei liene kenellekään blogin seuraajalle tule yllätyksenä. Eurolääkäri päivystyksessä ahdistuneena on yhtä varma kevään merkki kuin muuttolinnut. Mutta osalle yllätyksenä voi tulla, että eurolääkäri aikoo työntäyteisen syksyn sijaan olla virkavapaalla! Elokuusta eteenpäin ei ole kuukausipalkan tuomaa velvoitetta, vaan väitöskirja-ahdistusta voi rauhassa hohhailla pyjamassa kotona ollen yhtä saamaton kuin kuukausipalkalla yliopistolla. Tästä tulee hienoa!
Jotta lääketiedeosuus blogissa täyttyisi edes jotenkin, niin aloitan uuden sarjan rip-offina Kamelilta. Viikon mielenkiintoisin potilas päivystyksestä! Tällä erää se oli pienen pojan genitaalin angioödeema. Oli muuten hurja kapistus! Ei ollut urologikaan nähnyt sellaista. Näiden hetkien takia eurolääkäri se vaan jakaa päivystää.
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Pääsiäissurkeutta
Pääsiäisen kai pitäisi olla ilmoinen juhla, kunhan pitkäperjantaista päästään ja unohdetaan ne ristillä kuolemisjutut. Mun pääsiäinen ei ollut lainkaa riemuisa: mä tein töitä. Päivystin ja päivystän koko pääsiäisen ja vielä pitkälle pääsiäisen jälkeistä viikkoakin. Ja tämä kaikki vain sen tähden, että yritän edelleen kerätä niitä typeriä europalveluita normaalin päivätyön ohessa. Silloin tulee tehtyä töitä lomilla ja viikonloppuinakin.
Suurin harmi tästä oli se, että en päässyt nauttimaan Muzzun ja Unskin seurasta ollenkaan tässä viikonvaihteessa. Mies ja koira ovat puuhanneet omia juttujaan ja minä puuhaan potilaita. Tämä surkeus on saanut minut syömään surkeuteeni ja "hyvin" alkanut jonkinmoista vararenkaan pienennystä tavoitteleva kuuri päättyi hillittömään mässäilyyn ja painon nousuun. Perskules. Ei tästä tule oikeastaan yhtään mitään.
Ja tänään vielä pitäisi mennä kymmeneksi tunniksi töihin, vaikka tekisi jo mieli jäädä himaan hissuttelemaan... Itseään tästä vain saa syyttää, ei kukaan pakota minua ottamaan lisätöitä.
Suurin harmi tästä oli se, että en päässyt nauttimaan Muzzun ja Unskin seurasta ollenkaan tässä viikonvaihteessa. Mies ja koira ovat puuhanneet omia juttujaan ja minä puuhaan potilaita. Tämä surkeus on saanut minut syömään surkeuteeni ja "hyvin" alkanut jonkinmoista vararenkaan pienennystä tavoitteleva kuuri päättyi hillittömään mässäilyyn ja painon nousuun. Perskules. Ei tästä tule oikeastaan yhtään mitään.
Ja tänään vielä pitäisi mennä kymmeneksi tunniksi töihin, vaikka tekisi jo mieli jäädä himaan hissuttelemaan... Itseään tästä vain saa syyttää, ei kukaan pakota minua ottamaan lisätöitä.
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Eläinhoitotiedettä
Eläinlääketieteen seikkailu johtaa vääjäämättä eläinhoitotieteen maailmaan tutustumiseen: koiran haavat on hoidettava ja siihen luonnollisesti valikoituu insinöörin ja ihmislääkärin taloudessa lähinnä se eurolääkäri. Unski onneksi on kuuliainen potilas, joka pienellä herkulla suostuu kiltisti suihkuteltavaksi ja siteidenvaihtoon ilman murinoita. Epäilen jopa, että koira tykkää suihkuttelusta! Antibiootti menee alas käärittynä juustopalaan ja koira palaa vain kerjäämään lisää.
Harmillisesit koiralla on karvoja, joten siteiden kiinni pysyminen koirassa on aika vaikeaa. Minä kokeilin jo yhtä tuotetta, joka osoittautui lupaavasta nimestä huolimatta (Mefix, eli me fixaamme!) täydeksi pettymykseksi koiran haavan peittona. Nyt Muzzu kävi uudestaan apteeksissa ja Espoossa suositeltiin ihan vakavalla naamalla koiran karvoihin tehokkaimmaksi haavateipiksi sitä ruskeaa kamalaa laastariteippiä. Ihan oikeasti, sen irrottaminen jo iholta on tuskallista, joten mitenköhän se ikinä irtoaa turkista?! Tänään sitä on kai pakko testata. Saa insinööri sitten keksiä miten sen saa irti parturoimatta koiraa kokonaan.
Näiden tuotekokeilujen jälkeen ruokapöytämme muistuttaa lähinnä pienen sairaalan tarvikeosastoa. Mitäköhän siitä tulee, kun Unski joutuu vielä käymään hammaslääkärissä?! Joudutaankohan me pesemään sen legoja?
Harmillisesit koiralla on karvoja, joten siteiden kiinni pysyminen koirassa on aika vaikeaa. Minä kokeilin jo yhtä tuotetta, joka osoittautui lupaavasta nimestä huolimatta (Mefix, eli me fixaamme!) täydeksi pettymykseksi koiran haavan peittona. Nyt Muzzu kävi uudestaan apteeksissa ja Espoossa suositeltiin ihan vakavalla naamalla koiran karvoihin tehokkaimmaksi haavateipiksi sitä ruskeaa kamalaa laastariteippiä. Ihan oikeasti, sen irrottaminen jo iholta on tuskallista, joten mitenköhän se ikinä irtoaa turkista?! Tänään sitä on kai pakko testata. Saa insinööri sitten keksiä miten sen saa irti parturoimatta koiraa kokonaan.
Näiden tuotekokeilujen jälkeen ruokapöytämme muistuttaa lähinnä pienen sairaalan tarvikeosastoa. Mitäköhän siitä tulee, kun Unski joutuu vielä käymään hammaslääkärissä?! Joudutaankohan me pesemään sen legoja?
maanantai 29. maaliskuuta 2010
Eläinlääketiedettä
Meidän leasing-koira Unski on jälleen ilonamme parisen viikkoa. Tälle vierailulle oli jo aikaisemmin suunniteltu Unskin otsassa kasvavan patin operaatio, koska patti on alkanut vaivata Unskin omistajia ja minua.
Eilen Unski sitten vietiin yhdelle tuttavaeläinlääkärille hoitoon. Homma sujui tyystin ongelmitta ja koiralle tehtiin samalla nukutuksella kokonainen vuosihuolto. Yhden patin sijasta poistettiinkin kaksi ja nyt Unskilla on side päässä ja hännässä. Tästä syystä koira joutuu käyttämään sateelliittiantennin kaltaista häkkyrää kaulassaan, eikä se tykkää siitä laisinkaan. Esimerkiksi juominen Unskin mielestä ei voi onnistua, jos häkkyrä on päässä. Tämä on hankalaa, koska koiran pitäisi pystyä juomaan myös ollessaan yksin kotona ja toisaalta ilman häkkyrää sitä ei voi jättää vahtimatta. Saakohan töistä vapaata, jos koira on ollut leikkauksessa? Lapsillahan homma toimii niin...
Unski on niin zeniläinen koira, että heti nukutuksesta herttyään se oli aivan oma itsensä ja puuhasteli normaalisti. Me saattajat (siis omistaja Muzzu ja leasing-emo eurolääkäri) olimme luonnollisesti jännityksestä jäykkinä. Minulla on helpompaa, koska tietenkin olin pitämässä Unskia tassusta koko leikkauksen ajan ja pällistelemässä kiusallisen läheltä miten koiralta poistetaan hännäntyvestä iso patti. Muzzu herkkävatsaisempana odotteli aulassa ja ei siis reaaliaikaisesti tiennyt missä mennään, huomattavasti ahdistavampi vaihtoehto.
Nyt pitää alkaa lääkitsemään maksanmakuisilla särkylääkkeillä toipilasta, tosin nyt kun eurolääkäri on hereillä jä häkkyrä on poissa, niin koira on tyystin oma itsensä. Ehkä koiralla särkylääkkeissä suurin plasebo tulee siitä maksanmausta!
Eilen Unski sitten vietiin yhdelle tuttavaeläinlääkärille hoitoon. Homma sujui tyystin ongelmitta ja koiralle tehtiin samalla nukutuksella kokonainen vuosihuolto. Yhden patin sijasta poistettiinkin kaksi ja nyt Unskilla on side päässä ja hännässä. Tästä syystä koira joutuu käyttämään sateelliittiantennin kaltaista häkkyrää kaulassaan, eikä se tykkää siitä laisinkaan. Esimerkiksi juominen Unskin mielestä ei voi onnistua, jos häkkyrä on päässä. Tämä on hankalaa, koska koiran pitäisi pystyä juomaan myös ollessaan yksin kotona ja toisaalta ilman häkkyrää sitä ei voi jättää vahtimatta. Saakohan töistä vapaata, jos koira on ollut leikkauksessa? Lapsillahan homma toimii niin...
Unski on niin zeniläinen koira, että heti nukutuksesta herttyään se oli aivan oma itsensä ja puuhasteli normaalisti. Me saattajat (siis omistaja Muzzu ja leasing-emo eurolääkäri) olimme luonnollisesti jännityksestä jäykkinä. Minulla on helpompaa, koska tietenkin olin pitämässä Unskia tassusta koko leikkauksen ajan ja pällistelemässä kiusallisen läheltä miten koiralta poistetaan hännäntyvestä iso patti. Muzzu herkkävatsaisempana odotteli aulassa ja ei siis reaaliaikaisesti tiennyt missä mennään, huomattavasti ahdistavampi vaihtoehto.
Nyt pitää alkaa lääkitsemään maksanmakuisilla särkylääkkeillä toipilasta, tosin nyt kun eurolääkäri on hereillä jä häkkyrä on poissa, niin koira on tyystin oma itsensä. Ehkä koiralla särkylääkkeissä suurin plasebo tulee siitä maksanmausta!
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Eurolääkäriä uuvuttaa
Eurolääkäri on viime aikoina ollut varsin uupunut, koska ei enää käy tekemässä eurolääkäröintiä, vaan tekee raskasta etulinjan tutkimusta. Lisäksi yksi työvoimapoliittinen koulutus imee mehuja, mutta sen suhteen toivottavasti ollaan jo voiton puolella.
Yksityisrintamalla faijan 60-vuotisjuhlat olivat varsin uuvuttava kokemus, eikä vähiten siksi, että niiden kunniaksi eurolääkärin urbaanissa kolmiossa vieraili myös 1-vuotias siskonpoika. Lapsilla on aika outo meininki: ne eivät millään malttaisi nukkua aamuisin pitkään, vaikka nehän just saisivat! Mä en tajua, koska minä en arvosta oikeastaan mitään niin paljon kuin sitä, että saa aamulla nukkua pitkään.
Siskonpoika on valloittava persoona, hiukan meikäläiseen tullut, koska on varsin touhukas, mutta lyhytpinnainen. Nälkäisenä muuttuu äksyksi, samoin kuin minäkin. Mitenköhän pikkujätkän käy, kun se syksyllä saa pikkusisaruksen? Tuleekohan siitä vastuullinen isoveli, vai jatkaakohan se eurolääkäri-tyylistä häröilyä ja despotismia?
Eurolääkäri luonnollisesti keskittyi huolehtimaan pikkujätkän terveydestä yli kaiken: sisko sai oikein estellä mua ostamasta korvalamppua, että voisin tarkastella sukulaisen tärykalvoja. Epäilin nimittäin siskonpojan kärttyisyyden ja lyhytunisuuden syyksi suomalaisten lasten yleisintä diagnoosia kaikkien oireiden taustalla eli korvatulehdusta. Sisko ottaa nämä jutut aika rennosti, eikä usko lapsen kärttyisyyden johtuvan mistään muusta kuin vittumaisesta luonteesta. Siskon perhe asuukin tosin Hollannissa, jossa jokaiseen vaivaan annetaan ensin kamomillatippoja ja vasta kun henki on lähdössä, niin harkitaan antibioottia.
Kamelille tiedoksi: siskonpojan Kamelinkarvatöppöset sopivat vieläkin ja ovat ahkerassa käytössä! Jotain etua siitä, että poju kasvaa -2 SD käyrällä...
Yksityisrintamalla faijan 60-vuotisjuhlat olivat varsin uuvuttava kokemus, eikä vähiten siksi, että niiden kunniaksi eurolääkärin urbaanissa kolmiossa vieraili myös 1-vuotias siskonpoika. Lapsilla on aika outo meininki: ne eivät millään malttaisi nukkua aamuisin pitkään, vaikka nehän just saisivat! Mä en tajua, koska minä en arvosta oikeastaan mitään niin paljon kuin sitä, että saa aamulla nukkua pitkään.
Siskonpoika on valloittava persoona, hiukan meikäläiseen tullut, koska on varsin touhukas, mutta lyhytpinnainen. Nälkäisenä muuttuu äksyksi, samoin kuin minäkin. Mitenköhän pikkujätkän käy, kun se syksyllä saa pikkusisaruksen? Tuleekohan siitä vastuullinen isoveli, vai jatkaakohan se eurolääkäri-tyylistä häröilyä ja despotismia?
Eurolääkäri luonnollisesti keskittyi huolehtimaan pikkujätkän terveydestä yli kaiken: sisko sai oikein estellä mua ostamasta korvalamppua, että voisin tarkastella sukulaisen tärykalvoja. Epäilin nimittäin siskonpojan kärttyisyyden ja lyhytunisuuden syyksi suomalaisten lasten yleisintä diagnoosia kaikkien oireiden taustalla eli korvatulehdusta. Sisko ottaa nämä jutut aika rennosti, eikä usko lapsen kärttyisyyden johtuvan mistään muusta kuin vittumaisesta luonteesta. Siskon perhe asuukin tosin Hollannissa, jossa jokaiseen vaivaan annetaan ensin kamomillatippoja ja vasta kun henki on lähdössä, niin harkitaan antibioottia.
Kamelille tiedoksi: siskonpojan Kamelinkarvatöppöset sopivat vieläkin ja ovat ahkerassa käytössä! Jotain etua siitä, että poju kasvaa -2 SD käyrällä...
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Kansalaispalkasta
Yleisön pyynnöstä pitkän hiljaiselon jälkeen postaus kansalaispalkasta: minun nähdäkseni se olisi hyvä idea. Kaikki saisi saman verran rahaa ihan vaan siitä ilosta, että ovat ihmisiä.
Minun mielestä sen maksamisen voisi aloittaa saman tien, kun penska rääkäisee ekan kerran, niin päästäisiin niistä lapsilisistäkin eroon. Sehän on vähän diskriminoivaa, että valtio määrittelee jotkut ihmiset "lapsiksi" ja jotkut "aikuisiksi". Mitä jos ei haluakaan olla lapsi, eikä siten saada lapsilisää? Tai kai se yleensä menee vanhemmille se lapsilisä, eikä sille lapselle itselleen, mutta silti. Onhan nykyään vanhempiakin, jotka eivät halua määritellä lapsiaan kumpaankaan sukupuoleen.
Jos saisin kansalaispalkkaa, niin mun elämässä se ei varmaan paljoakaan vaikuttaisi. Mutta silti voisin kokeilla jonkin aikaa elellä vaikka ihan vain kansalaisena tekemättä mitään töitä.
Minun mielestä sen maksamisen voisi aloittaa saman tien, kun penska rääkäisee ekan kerran, niin päästäisiin niistä lapsilisistäkin eroon. Sehän on vähän diskriminoivaa, että valtio määrittelee jotkut ihmiset "lapsiksi" ja jotkut "aikuisiksi". Mitä jos ei haluakaan olla lapsi, eikä siten saada lapsilisää? Tai kai se yleensä menee vanhemmille se lapsilisä, eikä sille lapselle itselleen, mutta silti. Onhan nykyään vanhempiakin, jotka eivät halua määritellä lapsiaan kumpaankaan sukupuoleen.
Jos saisin kansalaispalkkaa, niin mun elämässä se ei varmaan paljoakaan vaikuttaisi. Mutta silti voisin kokeilla jonkin aikaa elellä vaikka ihan vain kansalaisena tekemättä mitään töitä.
perjantai 26. helmikuuta 2010
Lakkouhka
Lettipitkohan työskentelee osa-aikaisen eurolääkäriyden lisäksi myös yliopistolla. Nyt mulle järkytyksekseni kävi ilmi, että yliopisto on uuden lain myöstä tyoehtosopimuksettomassa tilassa, työrauha ei ole voimassa ja JUKO harkitsee jopa lakkoa...
Mä olen tästä aika innoissani, en ole koskaan ollutkaan lakossa. En edes tajunnut minkä takaia tässä taistellaan (työaikoja ne kai ovat entisetään huonontamassa...) mutta taistelussa olen ehdottomasti mukana!
"Työn orjat sorron yöstä nouskoon..." Jne.
Meneeköhän blogi lakkoon kans? Voinhan mä tänne kirjoittaa vaan tutkimus- ja opetustehtävien ulkopuolisia kirjoituksia.
Mä olen tästä aika innoissani, en ole koskaan ollutkaan lakossa. En edes tajunnut minkä takaia tässä taistellaan (työaikoja ne kai ovat entisetään huonontamassa...) mutta taistelussa olen ehdottomasti mukana!
"Työn orjat sorron yöstä nouskoon..." Jne.
Meneeköhän blogi lakkoon kans? Voinhan mä tänne kirjoittaa vaan tutkimus- ja opetustehtävien ulkopuolisia kirjoituksia.
tiistai 23. helmikuuta 2010
Patinpoisto
Nyt tulee lääkäripostaus: mä sitten nautin aivan jumalattomasti erilaisten pattien poistamisesta! Se on hauskinta ikinä. Tänäänkin sain ottaa kolme veke. Ja hienoa on sitten jännittää, että mikä tulee koepalan vastaukseksi, että menikö oma arvaus oikein vai tuliko ihan ihosyöpä (yhtään en ole vielä saanut kiinni!).
Sitä en yhtään tajua, että miksi ihmiset ei tarkemmin katsele mitä siellä puuhataan. Minusta on aina jännää katsoa, kun tehdään jotain toimenpidettä puudutuksessa: se on vinka fiilis, kun näkee että jotakin tapahtuu, mutta mitään ei tunnu.
Yksi patti on jäänyt mua vähän harmittamaan: poistin ihan sellaisen tyypillisen kirsikkaluomen kämmenen syrjästä yhdeltä tyypiltä ja tohkeissani poistin sen ihopoimujen suhteen poikittain, kun en pysähtynyt miettimään miten päin se veneviilto kannattaa tehdä. Nyt mua vainoaa, että sillä tyypillä on kämmensyrjällä sellainen kamala arpi... Ja mun syystä!
Toinen erittäin miellyttävä juttu on paiseiden avaaminen. Tämä on kaikille lääkäreille yhteistä, sen tiedän. Se märän tursuaminen ulos siitä viillosta on käsittämättömän TYYDYTTÄVÄÄ. Vaikka se kuulsotaakin härskiltä, niin ei sille tunteelle vaan voi mitään. Ja bonuksena on tietenkin se, että potilas paranee yleensä tällä tyystin. Kaikki ovat onnellisia, kun äkämä on poissa ja rauha maassa.
Finnien puristelu on vastaavalla tavalla pienessä mittakaavassa tyydyttävää. Ehkä siksi ihmiset myös hakeutuvat kosmetologeiksi, päästäkseen puristelemaan finnejä luvan kanssa. Mutta missä ovat keski-ikäiset kosmetologit? Tätä olemme Kamelin kanssa pohtineet.
Sitä en yhtään tajua, että miksi ihmiset ei tarkemmin katsele mitä siellä puuhataan. Minusta on aina jännää katsoa, kun tehdään jotain toimenpidettä puudutuksessa: se on vinka fiilis, kun näkee että jotakin tapahtuu, mutta mitään ei tunnu.
Yksi patti on jäänyt mua vähän harmittamaan: poistin ihan sellaisen tyypillisen kirsikkaluomen kämmenen syrjästä yhdeltä tyypiltä ja tohkeissani poistin sen ihopoimujen suhteen poikittain, kun en pysähtynyt miettimään miten päin se veneviilto kannattaa tehdä. Nyt mua vainoaa, että sillä tyypillä on kämmensyrjällä sellainen kamala arpi... Ja mun syystä!
Toinen erittäin miellyttävä juttu on paiseiden avaaminen. Tämä on kaikille lääkäreille yhteistä, sen tiedän. Se märän tursuaminen ulos siitä viillosta on käsittämättömän TYYDYTTÄVÄÄ. Vaikka se kuulsotaakin härskiltä, niin ei sille tunteelle vaan voi mitään. Ja bonuksena on tietenkin se, että potilas paranee yleensä tällä tyystin. Kaikki ovat onnellisia, kun äkämä on poissa ja rauha maassa.
Finnien puristelu on vastaavalla tavalla pienessä mittakaavassa tyydyttävää. Ehkä siksi ihmiset myös hakeutuvat kosmetologeiksi, päästäkseen puristelemaan finnejä luvan kanssa. Mutta missä ovat keski-ikäiset kosmetologit? Tätä olemme Kamelin kanssa pohtineet.
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Sunnuntaimeininkiä
Eilen minua mietitytti sanan pefletti etymologia. Pääsin Muzzun ystävällisellä avustuksella näin pitkälle:
perä -> perse -> peppu -> peffa -> pefletti
Tulisikohan minusta kielitieteilijä?
Wikipedia kertoo asiasta seuraavaa:
"Istuinalunen on saunassa tai yleisesti missä tahansa käytettävä istuinsuoja. Saunassa käytettäväksi tarkoitetusta istuinalusesta on käytössä myös nimitys pefletti tai hieman alatyylinen persletti. Sana pefletti on yhdistelmä sanoista "peffa" ja "tabletti"."
And back to medicine, or para-medicine:
Olen huomannut pitkään uinuneen poliittisen eläimen nostavan päätään minussa. Ei kepulaisuuden, vaikka Pyry jo sitä epäilikin itseriittoisen edellisen postauksen jälkeen, vaan lähinnä anti-PerSulaisuuden.
Työskentelen nimittäin nyt yhdessä maahanmuuttajaprojektissa, jossa pyritään työllistämään Suomeen muuttaneita lääkäreitä suomalaiseen järjestelmään. Se ei ole ihan helppoa, mutta tehtävissä. Hieno ajatus ja kannatan ehdottomasti kaikenlaista työperäisen maahanmuuton tukemista, erittyisesti tietenkin työvoimapulasta kärsivillä aloilla. Eli siitä anti-PerSulaisuus.
Yhden lääkärin kouluttamisen hinta Suomessa on n. 80 000 €. Tämän projektin kustannukset maksavat saman verran kuin 1.5 suomalaisen lääkärin kouluttamisen ja projektiin mahtuu 25 opiskelijaa. Huikea säästö Suomen valtiolle!! What's there NOT to like?!
Terkkuja vaan persuille, että tähänkin projektiiin tulevat tyypit ovat huikeita heppuja, monessa elämänkoulussa jo kouliintuneita ja lisäksi lääkärintaidoiltaan hyviä. Oikein särkee mun sydäntä, kun tiedän kuinka paljon epäluuloa ja suoranaista vihaa he tulevat kohtaamaan, kun pääsevät vihdoin eurolääkärin hommiin.
Nii-in, tätä on maahanmuuttajalääkärin arki: kotimaassaan kymmeniä vuosia kirurgin hommia tehnyt on Suomessa eurolääkäri ja pakotettu terveyskeskukseen... Nice.
perä -> perse -> peppu -> peffa -> pefletti
Tulisikohan minusta kielitieteilijä?
Wikipedia kertoo asiasta seuraavaa:
"Istuinalunen on saunassa tai yleisesti missä tahansa käytettävä istuinsuoja. Saunassa käytettäväksi tarkoitetusta istuinalusesta on käytössä myös nimitys pefletti tai hieman alatyylinen persletti. Sana pefletti on yhdistelmä sanoista "peffa" ja "tabletti"."
And back to medicine, or para-medicine:
Olen huomannut pitkään uinuneen poliittisen eläimen nostavan päätään minussa. Ei kepulaisuuden, vaikka Pyry jo sitä epäilikin itseriittoisen edellisen postauksen jälkeen, vaan lähinnä anti-PerSulaisuuden.
Työskentelen nimittäin nyt yhdessä maahanmuuttajaprojektissa, jossa pyritään työllistämään Suomeen muuttaneita lääkäreitä suomalaiseen järjestelmään. Se ei ole ihan helppoa, mutta tehtävissä. Hieno ajatus ja kannatan ehdottomasti kaikenlaista työperäisen maahanmuuton tukemista, erittyisesti tietenkin työvoimapulasta kärsivillä aloilla. Eli siitä anti-PerSulaisuus.
Yhden lääkärin kouluttamisen hinta Suomessa on n. 80 000 €. Tämän projektin kustannukset maksavat saman verran kuin 1.5 suomalaisen lääkärin kouluttamisen ja projektiin mahtuu 25 opiskelijaa. Huikea säästö Suomen valtiolle!! What's there NOT to like?!
Terkkuja vaan persuille, että tähänkin projektiiin tulevat tyypit ovat huikeita heppuja, monessa elämänkoulussa jo kouliintuneita ja lisäksi lääkärintaidoiltaan hyviä. Oikein särkee mun sydäntä, kun tiedän kuinka paljon epäluuloa ja suoranaista vihaa he tulevat kohtaamaan, kun pääsevät vihdoin eurolääkärin hommiin.
Nii-in, tätä on maahanmuuttajalääkärin arki: kotimaassaan kymmeniä vuosia kirurgin hommia tehnyt on Suomessa eurolääkäri ja pakotettu terveyskeskukseen... Nice.
perjantai 12. helmikuuta 2010
Ei laisinkaan lääketieteellinen postaus
Nyt ei tule mieleen mitään lääketieteellistä, joka akuutisti olisi sydämen päällä. Juteltiin tänään pitkään puhelimessa Kameli-kollegan kanssa polvi-injektioista ja se kevensi lääketieteellisen kuorman hetkellisesti. Ei sillä, etteikö mielenkiintoisia potilastapauksia olisi taas maailma väärällään, mutta nyt niistä vain ei jaksa ihmetellä.
Ihmettelenkin sitä, kuinka erilaisia ihmiset ovat. Kuulostaa typerältä, mutta niin se vain on. Täysin käsittämätöntä, kuinka ihmiset voivat suhtautua samoihin asioihin niin tyystin eri tavalla. Esimerkiksi työteko: osa välttelee töitä niin paljon, että sitä voisi pitää työnä - siis sitä välttelyä. Toiset taas eivät osaa olla tekemättä töitä, ja siitä seuraa ongelmia, minä olen tästä hyvä esimerkki. Tästä saimme Kamelin kanssa myös mehevän keskustelun aikaiseksi Yrjönkadun uimahallin saunassa kelteisillämme.
Vertailimme Kamelin kanssa älyttömimpiä todistuksia, mitä olemme joutuneet kirjoittamaan ihmisille työnvälttelyä varten. Oma ennätykseni on potilas, joka haki sairauslomaa, koska hänen tyttöystävänsä koira oli kuollut ja kotona olisi pitänyt olla lohduttamassa sitä tyttöystävää. En tietenkään kirjoittanut tällä syyllä päivääkään, vaikka ukkeli yritti myös selittää kieltävän vastaukseni jälkeen selkäkivuista (vinkki työnvälttelijöille: tarinaa ei kannata lähteä vaihtamaan kesken vastaanoton). Ironista oli, että käytyään ensin sairaanhoitajan vastaanotolla, olisi hän sieltä saanut muutaman päivän sairauslomalapun, mutta ukko halusi lisää ja jonotti lääkärille. Jäi sitten nuolemaan näppejään.
Toinen jatkuvan ihmetyksen kohteena on ihmisten ymmärryksen ja oivaltamiskyvyn tasoerot. Myönnän, että itse olen ihan neuropsykologin testaamana aika nokkela tyyppi. Sen todistanee myös se, että suhteellisen kivuttomasti suoritin korkeakoulututkinnon (no, se ei itse asiassa todista mitään, eikä kyllä se neuropsykologikaan, noh... anyways). Mutta työssäni joudun jatkuvasti kohtaamaan tilanteen, että toinen ei vain tajua, vaikka vääntäisi sille hammastahnasta sen asian. Ei sitten millään! Yleensä näin käy vastaanotolla, kun yrittää selittää esim. miksei jotakin antibioottia kannata nyt syödä, tai miten KELA:lta haetaan vaikkapa kuntoutustukea. Ei vain onnistu, ne lomakkeet on hepreaa, tai ei vain haluta oppia mitään uutta, tai ollaan sitten niin fiksoituneita siihen omaan näkemykseen, ettei mikään järkipuhe sitä muuta.
Minä pyrin elämään rationaalisesti, ja uskoisin, että iso osa kollegoistani on samalla tavalla luonnontieteilijän sielulla varustettuja. Eli empiirisesti todistettu ja järjellä perusteltava on totta, muu huuhaata. Luonnontieteilijän sielu usein myös vaatii jatkuvaa tiedon päivittämistä ja aktiivista lisätietämyksen etsimistä.
Tästä syystä uskonkin, että terveyskeskuslääkärin ja peruspotilaan, joka ei itse asiassa useinkaan halua oppia mitään uutta, keskinäinen kommunikaatio on niin hankalaa. Luonnontieteilijä yrittää perustella järjellä ja toinen ei pysty ottamaan järjellä vastaan, joten heittää peliin tunteet - ja sitten soppa on valmis. Lisäksi ongelmaa syventää ammottava kuilu nokkeluudessa. Olisipa ihana hoitaa aina vain insinööripotilaita! Niille on niin helppo selittää miksi tehdään ja mitä.
Noh, tulihan tästä itse asiassa aika lääketieteellinen postaus. Mutta tajunnanvirtaa silti.
Seuraavaksi voisinkin pureutua Kamelin kanssa jo altaassa aloitettuun aiheeseen eli kansalaispalkkaan. Se on jäänyt tuonne alitajuntaan kummittelemaan. Yrjönkadun uimahallin dekadentti tunnelma selkeästi tuottaa aiheita myös blogiin!
Ihmettelenkin sitä, kuinka erilaisia ihmiset ovat. Kuulostaa typerältä, mutta niin se vain on. Täysin käsittämätöntä, kuinka ihmiset voivat suhtautua samoihin asioihin niin tyystin eri tavalla. Esimerkiksi työteko: osa välttelee töitä niin paljon, että sitä voisi pitää työnä - siis sitä välttelyä. Toiset taas eivät osaa olla tekemättä töitä, ja siitä seuraa ongelmia, minä olen tästä hyvä esimerkki. Tästä saimme Kamelin kanssa myös mehevän keskustelun aikaiseksi Yrjönkadun uimahallin saunassa kelteisillämme.
Vertailimme Kamelin kanssa älyttömimpiä todistuksia, mitä olemme joutuneet kirjoittamaan ihmisille työnvälttelyä varten. Oma ennätykseni on potilas, joka haki sairauslomaa, koska hänen tyttöystävänsä koira oli kuollut ja kotona olisi pitänyt olla lohduttamassa sitä tyttöystävää. En tietenkään kirjoittanut tällä syyllä päivääkään, vaikka ukkeli yritti myös selittää kieltävän vastaukseni jälkeen selkäkivuista (vinkki työnvälttelijöille: tarinaa ei kannata lähteä vaihtamaan kesken vastaanoton). Ironista oli, että käytyään ensin sairaanhoitajan vastaanotolla, olisi hän sieltä saanut muutaman päivän sairauslomalapun, mutta ukko halusi lisää ja jonotti lääkärille. Jäi sitten nuolemaan näppejään.
Toinen jatkuvan ihmetyksen kohteena on ihmisten ymmärryksen ja oivaltamiskyvyn tasoerot. Myönnän, että itse olen ihan neuropsykologin testaamana aika nokkela tyyppi. Sen todistanee myös se, että suhteellisen kivuttomasti suoritin korkeakoulututkinnon (no, se ei itse asiassa todista mitään, eikä kyllä se neuropsykologikaan, noh... anyways). Mutta työssäni joudun jatkuvasti kohtaamaan tilanteen, että toinen ei vain tajua, vaikka vääntäisi sille hammastahnasta sen asian. Ei sitten millään! Yleensä näin käy vastaanotolla, kun yrittää selittää esim. miksei jotakin antibioottia kannata nyt syödä, tai miten KELA:lta haetaan vaikkapa kuntoutustukea. Ei vain onnistu, ne lomakkeet on hepreaa, tai ei vain haluta oppia mitään uutta, tai ollaan sitten niin fiksoituneita siihen omaan näkemykseen, ettei mikään järkipuhe sitä muuta.
Minä pyrin elämään rationaalisesti, ja uskoisin, että iso osa kollegoistani on samalla tavalla luonnontieteilijän sielulla varustettuja. Eli empiirisesti todistettu ja järjellä perusteltava on totta, muu huuhaata. Luonnontieteilijän sielu usein myös vaatii jatkuvaa tiedon päivittämistä ja aktiivista lisätietämyksen etsimistä.
Tästä syystä uskonkin, että terveyskeskuslääkärin ja peruspotilaan, joka ei itse asiassa useinkaan halua oppia mitään uutta, keskinäinen kommunikaatio on niin hankalaa. Luonnontieteilijä yrittää perustella järjellä ja toinen ei pysty ottamaan järjellä vastaan, joten heittää peliin tunteet - ja sitten soppa on valmis. Lisäksi ongelmaa syventää ammottava kuilu nokkeluudessa. Olisipa ihana hoitaa aina vain insinööripotilaita! Niille on niin helppo selittää miksi tehdään ja mitä.
Noh, tulihan tästä itse asiassa aika lääketieteellinen postaus. Mutta tajunnanvirtaa silti.
Seuraavaksi voisinkin pureutua Kamelin kanssa jo altaassa aloitettuun aiheeseen eli kansalaispalkkaan. Se on jäänyt tuonne alitajuntaan kummittelemaan. Yrjönkadun uimahallin dekadentti tunnelma selkeästi tuottaa aiheita myös blogiin!
lauantai 6. helmikuuta 2010
Katkaisee hiljaisuuden
Nonnii. Meinasi blogi kuivua heti alkuunsa. Syynä tosin ei ollut aiheiden loppuminen, vaan päin vastoin niiden kerääminen: eurolääkäri pyrki taas tekemään viikon aikana maailman tekemättömist töistä n. puolet. Eipä tullut tehtyä, mutta yritys johti siihen, että eilen hoitaessaan täyttä potilaslistaa, eurolääkäri sujuvasti vastasi samalla puhelimen ja sähköpostin välityksellä yhden pienen tutkimuslaboratorion ongelmista ja lisäksi täytti yhden keskisuuren yrityksen koulutuskalenteria laadukkailla kurssikokonaisuuksilla. Pingispallot pysyivät sujuvasti ilmassa, ja sivussa tuli ehkä tehtyä vain yksi "turha" lähete erikoissairaanhoitoon (turha siksi, että en itse suoranaisesti uskonut, että taustalla on mitään vakavaa, mutta en ehtinyt sitä lähteä perkaamaankaan siinä päivystyksessä).
Potilaan näkökulmastahan turhia lähetteitä ei ole. Asiat pitäisi aina tutkia ja mielellään erikoissairaanhoidossa. Potilaat eivät taida tietää, että harvoin he siellä erikoissairaanhoidossakaan pääsevät erikoislääkäriin, vaan hommat tekevät sairaalalääkärit, eli usein eurolääkärin työkokemusta vastaavilla taidoilla hekin puuhaavat. Erikoissairaanhoidon ero perusterveydenhuoltoon on usein häilyvä ja perustuu lähinnä alueellisiin määritelmiin: siellä voidaan käyttää liberaalimmin esim. konetutkimuksia, ottaa viipalekuvia ja magneettikuvia, leikellä isompia paloja irti jne. Mutta missään tapauksessa erikoisairaanhoidossa ei saa absoluuttisesti parempaa lääketiedettä ja parempaa hoitoa, usein vain paljon kohdistetumpaa.
Tästä hyvä esimerkki on yksi potilaani, joka tuli vastaanotolleni terveyskeskukseen ja ilmoitti tulosyykseen, että haluaa lähetteen gynekologille vatsakipujen vuoksi. Hän oli vaivaansa hoidattanut pitkään yksityisesti gynekologilla ja nyt rahat eivät siihen riittäneet, siksihän halusi siirtyä julkisten palveluiden piiriin ja jotta julkisella pääsee erikoislääkärille, tarvitsee yleislääkärin lähetteen. Ilmeisesti potilas ei missään vaiheessa ajatellut, että minä voisin häntä hoitaa. Hänen suureksi yllätykseksi aloinkin hoitaa vaivaa itse, ja minulla itse asiassa on kohtuullisen hyvä näkemys siitä missä hommassa on kyse. Tarvittaessa kysyn ohjeita gynekologilta, mutta en usko, että ainakaan kovin pian minulle tulee tilanne, että joutuisin potilaan lähettämään fyysisesti erikoislääkärin arvioon.
Onneksi kommunikaatiotaitoni ja vireystasoni tämän vastaanoton puitteissa olivat niin hyvät, että sain potilaankin uskomaan taitoihini, eikä hän vaikuttanut pettyneeltä siihen, ettei saanutkaan lähetettä. Tämän tyyppisten kommunikaatiotilanteiden toistuminen päivittäin terveyskeskuksesssa on tietenkin turhauttavaa, eikä tilanne helpota yhtään Karkkilan "valelääkäri". Terveyskeskusten jalo työ on vuosien saatossa kansalaisten silmissä rapautunut, ja arvauskeskuksista puhuminen ajaa kokeneet kollegat työskenetelemään yksityissektorille. Siellä potilas maksaa palvelusta niin paljon, että kynnys suhtautua avoimen halveksuvasti ja epäluuloisesti saatuun hoitoon on ihmisen peruspsykologian tuntien huomattavasti korkeampi.
Ilmainen tai halpa ei suomalaisesta voi olla hyvää.
Potilaan näkökulmastahan turhia lähetteitä ei ole. Asiat pitäisi aina tutkia ja mielellään erikoissairaanhoidossa. Potilaat eivät taida tietää, että harvoin he siellä erikoissairaanhoidossakaan pääsevät erikoislääkäriin, vaan hommat tekevät sairaalalääkärit, eli usein eurolääkärin työkokemusta vastaavilla taidoilla hekin puuhaavat. Erikoissairaanhoidon ero perusterveydenhuoltoon on usein häilyvä ja perustuu lähinnä alueellisiin määritelmiin: siellä voidaan käyttää liberaalimmin esim. konetutkimuksia, ottaa viipalekuvia ja magneettikuvia, leikellä isompia paloja irti jne. Mutta missään tapauksessa erikoisairaanhoidossa ei saa absoluuttisesti parempaa lääketiedettä ja parempaa hoitoa, usein vain paljon kohdistetumpaa.
Tästä hyvä esimerkki on yksi potilaani, joka tuli vastaanotolleni terveyskeskukseen ja ilmoitti tulosyykseen, että haluaa lähetteen gynekologille vatsakipujen vuoksi. Hän oli vaivaansa hoidattanut pitkään yksityisesti gynekologilla ja nyt rahat eivät siihen riittäneet, siksihän halusi siirtyä julkisten palveluiden piiriin ja jotta julkisella pääsee erikoislääkärille, tarvitsee yleislääkärin lähetteen. Ilmeisesti potilas ei missään vaiheessa ajatellut, että minä voisin häntä hoitaa. Hänen suureksi yllätykseksi aloinkin hoitaa vaivaa itse, ja minulla itse asiassa on kohtuullisen hyvä näkemys siitä missä hommassa on kyse. Tarvittaessa kysyn ohjeita gynekologilta, mutta en usko, että ainakaan kovin pian minulle tulee tilanne, että joutuisin potilaan lähettämään fyysisesti erikoislääkärin arvioon.
Onneksi kommunikaatiotaitoni ja vireystasoni tämän vastaanoton puitteissa olivat niin hyvät, että sain potilaankin uskomaan taitoihini, eikä hän vaikuttanut pettyneeltä siihen, ettei saanutkaan lähetettä. Tämän tyyppisten kommunikaatiotilanteiden toistuminen päivittäin terveyskeskuksesssa on tietenkin turhauttavaa, eikä tilanne helpota yhtään Karkkilan "valelääkäri". Terveyskeskusten jalo työ on vuosien saatossa kansalaisten silmissä rapautunut, ja arvauskeskuksista puhuminen ajaa kokeneet kollegat työskenetelemään yksityissektorille. Siellä potilas maksaa palvelusta niin paljon, että kynnys suhtautua avoimen halveksuvasti ja epäluuloisesti saatuun hoitoon on ihmisen peruspsykologian tuntien huomattavasti korkeampi.
Ilmainen tai halpa ei suomalaisesta voi olla hyvää.
maanantai 25. tammikuuta 2010
Selkä paskana §
Avopuolisoni Muzzun mielestä blogi olisi pitänyt aloittaa iskevästi suoraan asiaan menemisellä ja turhat disclaimerit olisi pitänyt unohtaa. Mutta tämäpä onkin tyypillistä lääkärin käytöstä: en voi ottaa sitä riskiä, että joku oikeasti lukisi tätä tosissaaan ja esim. kuolisi sen takia. En millään usko, että mun ohjeilla kukaan saa itseään hengiltä, mutta se pieni riski on aina olemassa. Ja vaikka en mitään valaa olekaan ikinä vannonut, Hippokrateen tai modernimpaakaan versiota, niin silti yrin jatkuvasti pitämään ihmiset edes hengissä. Siksi siis disclaimer-aloitus.
Mutta nyt asiaan: mulla on ollut selkä kipeä tän päivää. Blogissa on se hieno puoli, että voin valitella omia kremppojani ilman synnintuskia - vastaanotolla niin ei ikinä saa tehdä! Mutta selkäkipuhan on yhtä suomalaista kuin esim. sauna tai Sisu, masennuksesta puhumattakaan. Jokaista kolottaa joskus seljästä ja usein sen avulla päästään myös duunarin taivaaseen, eli sairauseläkkeelle. Toteutan siis kulttuuriperimääni, kun valittelen selkäkipua.
Itselläni selkä ei koskaan ole ollut tätä kipeämpi. Vähän juilii kun kävelee ja helpottaa ihan parasetamolilla. Tiedän, että monilla tilanne on huonompi, jalat ei toimi, ja liikkumaan ei yksinkertaisesti pysty kivulta. Silti nämä vaivat - mun pikku-juiliminen ja "jalat alta-VAS10 kipu" - ovat ennusteeltaan yleensä identtisiä: menevät itsellään ohi ilman kirurgin veistä tms. poppaskonsteja. Tämä on luonnon vittuilua: kamala kipu ei itse asiassa aina merkkaa kamalaa sairautta. Tätä ei sitten millään peruspotilas ymmärrä.
Koska selkäkipu on yksi Sadasta Suuresta Suomalaisesta, sen takia rampataan alvariinsa (terveyskeskus)lääkärissä. Ja sitten kun siellä lääkäri sanoo, että "katsotaan nyt 3 kk tätä selkäkipua, kun se yleensä menee itsestään ohi" ja antaa sielun paikkaamiseksi sen särkylääkereseptin, niin oitis leimataan hyvää tarkoittava ja muutenkin pätevä terkkula "arvauskeskukseksi" ja "ei sieltä mitään muuta anneta kuin lämmintä kättä ja buranaa, ei ne mitään osaa, pitää mennä privaattiin ortopedille tai kirurgille, että saa edes jonkun diagnoosin".
Sitten mennään sinne ortopedille (joka on siis kirurgi) kuulemaan sama tuomio: ei leikata, koska kyseessä on lumbago. Tästä potilas riemastuu, ja kertoo jatkossa, että se ortopedi oli niin pätevä, kun se heti antoi diagnoosin: "mulla on lumpaako". Onhan se hienompaa niin sanoa, kuin "mullon noidannuoli eli tauti josta oikeastaan kukaan ei tiedä mistä se tulee ja miksi mutta se menee ittellään ohi".
Minun arvioni mukaan tietyt potilaat haluavat, että diagnoosit tulevat munkkilatinaksi, koska siten ne kuulostavat hienommilta. Näin taudeille saadaan nimi ja ne voidaan ottaa osaksi perhettä, niin kuin se Eevertti-eno, josta kukaan ei oikein tykkää, mutta sitä pidetään messissä, koska se on lapseton, mutta rikas. Lumbago käy välillä kylässä ja sitten ollaan taas tyytyväisiä, kun se on välillä poissa. Väliaikoina siitä riittää juteltavaa esim. kahvitauoilla "kun se lumpaako oli kesällä taas niin kamalan hankalana".
Maalaislääkäri Kiminkinen käyttää kroonisista selkävaivoista kansankielistä ilmausta "selekä paskana", joka kuulemma vetoaa potilaisiin paremmin kuin meidän rivilääkäreiden noidannuolet tai lanneselkäkivut. Tätä on käytetty tietyissä nettikeskusteluissa perusteluna sille miksi kaikkien lääkäreiden pitäisi olla enemmän niin kuin Saarijären Tapsa.
Mutta apua! Se ilmaisuhan ei sovikaan ruokapöytään jouluna. Siitä ei saada sulkaa hattuun kahvipöydässä, koska siitä käy liian selvästi ilmi se, että minussa onkin jotain pielessä, siis ihan minun selässä. Taas on Kiminkinen väärässä. Kyllä välillä pitää latinaa puhua, jos ei muusta syystä, niin ainakin sumuttaakseen sukulaisia vaivan todellisesta luonteesta.
Mutta nyt asiaan: mulla on ollut selkä kipeä tän päivää. Blogissa on se hieno puoli, että voin valitella omia kremppojani ilman synnintuskia - vastaanotolla niin ei ikinä saa tehdä! Mutta selkäkipuhan on yhtä suomalaista kuin esim. sauna tai Sisu, masennuksesta puhumattakaan. Jokaista kolottaa joskus seljästä ja usein sen avulla päästään myös duunarin taivaaseen, eli sairauseläkkeelle. Toteutan siis kulttuuriperimääni, kun valittelen selkäkipua.
Itselläni selkä ei koskaan ole ollut tätä kipeämpi. Vähän juilii kun kävelee ja helpottaa ihan parasetamolilla. Tiedän, että monilla tilanne on huonompi, jalat ei toimi, ja liikkumaan ei yksinkertaisesti pysty kivulta. Silti nämä vaivat - mun pikku-juiliminen ja "jalat alta-VAS10 kipu" - ovat ennusteeltaan yleensä identtisiä: menevät itsellään ohi ilman kirurgin veistä tms. poppaskonsteja. Tämä on luonnon vittuilua: kamala kipu ei itse asiassa aina merkkaa kamalaa sairautta. Tätä ei sitten millään peruspotilas ymmärrä.
Koska selkäkipu on yksi Sadasta Suuresta Suomalaisesta, sen takia rampataan alvariinsa (terveyskeskus)lääkärissä. Ja sitten kun siellä lääkäri sanoo, että "katsotaan nyt 3 kk tätä selkäkipua, kun se yleensä menee itsestään ohi" ja antaa sielun paikkaamiseksi sen särkylääkereseptin, niin oitis leimataan hyvää tarkoittava ja muutenkin pätevä terkkula "arvauskeskukseksi" ja "ei sieltä mitään muuta anneta kuin lämmintä kättä ja buranaa, ei ne mitään osaa, pitää mennä privaattiin ortopedille tai kirurgille, että saa edes jonkun diagnoosin".
Sitten mennään sinne ortopedille (joka on siis kirurgi) kuulemaan sama tuomio: ei leikata, koska kyseessä on lumbago. Tästä potilas riemastuu, ja kertoo jatkossa, että se ortopedi oli niin pätevä, kun se heti antoi diagnoosin: "mulla on lumpaako". Onhan se hienompaa niin sanoa, kuin "mullon noidannuoli eli tauti josta oikeastaan kukaan ei tiedä mistä se tulee ja miksi mutta se menee ittellään ohi".
Minun arvioni mukaan tietyt potilaat haluavat, että diagnoosit tulevat munkkilatinaksi, koska siten ne kuulostavat hienommilta. Näin taudeille saadaan nimi ja ne voidaan ottaa osaksi perhettä, niin kuin se Eevertti-eno, josta kukaan ei oikein tykkää, mutta sitä pidetään messissä, koska se on lapseton, mutta rikas. Lumbago käy välillä kylässä ja sitten ollaan taas tyytyväisiä, kun se on välillä poissa. Väliaikoina siitä riittää juteltavaa esim. kahvitauoilla "kun se lumpaako oli kesällä taas niin kamalan hankalana".
Maalaislääkäri Kiminkinen käyttää kroonisista selkävaivoista kansankielistä ilmausta "selekä paskana", joka kuulemma vetoaa potilaisiin paremmin kuin meidän rivilääkäreiden noidannuolet tai lanneselkäkivut. Tätä on käytetty tietyissä nettikeskusteluissa perusteluna sille miksi kaikkien lääkäreiden pitäisi olla enemmän niin kuin Saarijären Tapsa.
Mutta apua! Se ilmaisuhan ei sovikaan ruokapöytään jouluna. Siitä ei saada sulkaa hattuun kahvipöydässä, koska siitä käy liian selvästi ilmi se, että minussa onkin jotain pielessä, siis ihan minun selässä. Taas on Kiminkinen väärässä. Kyllä välillä pitää latinaa puhua, jos ei muusta syystä, niin ainakin sumuttaakseen sukulaisia vaivan todellisesta luonteesta.
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Internet-lääkäröinti käynnistyy
Olen lääkäri ja huomannut sisälläni asuvan pienen lepattavan kansankynttilän. Potilastyössä toki pääsen neuvomaan ihmisiä kohtuullisen paljon, mutta suuria kansanjoukkoja niin ei tavoita. Yksi kerrallaan pitää valistusta jakaa, ja silloinkin neuvot menevät usein tasolle "jos sattuu, kun teet noin, niin älä tee niin." Se ei ole antanut minulle riittävää tyydytystä kansan valistustyöstä, joten joudun siirtymään suuremmalle forumille.
Siksi haluan nyt julkistaa tietoni elämästä ja kaikesta siihen liittyvästä koko suomenkieliselle internetyhteisölle. Mielipiteet täällä edustavat vain omaa näkemystäni, eivätkä siis liity mitenkään työpaikkoihini, potilaisiini, mihinkään tunnettuun uskontoon (God forbid!) tai yleensäkään yhtään mihinkään. Niitä ei myöskään kannattane ottaa kirjaimellisesti, koska usein ns. huumori saattaa höystää hoito-ohjeita. Tai ehkä juuri siksi ne kannattaa ottaa kirjaimellisesti.
Kansankynttilyyden lisäksi blogin motivaattorina toimii paradoksaalisesti Tohtori Kiminkinen Keski-Suomesta. Mutta Kiminkisestä myöhemmin lisää. Saa nähdä mihin tämä tästä lähtee.
Listaan tähän aiheita, joita olen ajatellut jossakin vaiheessa jollakin tavalla sivuta (lähinnä itselleni muistutukseksi):
- terveyden käsite
- sairauden käsite
- alilämpöisyys
- verenpaineen mittaaminen keskellä yötä
- altruismi ja sen vaatiminen toiselta
- masennus
- ennustaminen, varsinkin sairauden / terveyden
- lääketiede vs. hoitotiede
- lääkäriin kohdistuvat odotukset ja lääkäreihin kohdistuva kritiikki
- tupakointi
- yskä ja poskiontelot, yleensäkin lenssu
- empatia
- terveydenhoitopalveluiden suurkuluttajat
- nivelrikko ja muut krempat
Siksi haluan nyt julkistaa tietoni elämästä ja kaikesta siihen liittyvästä koko suomenkieliselle internetyhteisölle. Mielipiteet täällä edustavat vain omaa näkemystäni, eivätkä siis liity mitenkään työpaikkoihini, potilaisiini, mihinkään tunnettuun uskontoon (God forbid!) tai yleensäkään yhtään mihinkään. Niitä ei myöskään kannattane ottaa kirjaimellisesti, koska usein ns. huumori saattaa höystää hoito-ohjeita. Tai ehkä juuri siksi ne kannattaa ottaa kirjaimellisesti.
Kansankynttilyyden lisäksi blogin motivaattorina toimii paradoksaalisesti Tohtori Kiminkinen Keski-Suomesta. Mutta Kiminkisestä myöhemmin lisää. Saa nähdä mihin tämä tästä lähtee.
Listaan tähän aiheita, joita olen ajatellut jossakin vaiheessa jollakin tavalla sivuta (lähinnä itselleni muistutukseksi):
- terveyden käsite
- sairauden käsite
- alilämpöisyys
- verenpaineen mittaaminen keskellä yötä
- altruismi ja sen vaatiminen toiselta
- masennus
- ennustaminen, varsinkin sairauden / terveyden
- lääketiede vs. hoitotiede
- lääkäriin kohdistuvat odotukset ja lääkäreihin kohdistuva kritiikki
- tupakointi
- yskä ja poskiontelot, yleensäkin lenssu
- empatia
- terveydenhoitopalveluiden suurkuluttajat
- nivelrikko ja muut krempat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)