Eurolääkäriä uuvuttaa

Eurolääkäri on viime aikoina ollut varsin uupunut, koska ei enää käy tekemässä eurolääkäröintiä, vaan tekee raskasta etulinjan tutkimusta. Lisäksi yksi työvoimapoliittinen koulutus imee mehuja, mutta sen suhteen toivottavasti ollaan jo voiton puolella.

Yksityisrintamalla faijan 60-vuotisjuhlat olivat varsin uuvuttava kokemus, eikä vähiten siksi, että niiden kunniaksi eurolääkärin urbaanissa kolmiossa vieraili myös 1-vuotias siskonpoika. Lapsilla on aika outo meininki: ne eivät millään malttaisi nukkua aamuisin pitkään, vaikka nehän just saisivat! Mä en tajua, koska minä en arvosta oikeastaan mitään niin paljon kuin sitä, että saa aamulla nukkua pitkään.

Siskonpoika on valloittava persoona, hiukan meikäläiseen tullut, koska on varsin touhukas, mutta lyhytpinnainen. Nälkäisenä muuttuu äksyksi, samoin kuin minäkin. Mitenköhän pikkujätkän käy, kun se syksyllä saa pikkusisaruksen? Tuleekohan siitä vastuullinen isoveli, vai jatkaakohan se eurolääkäri-tyylistä häröilyä ja despotismia?

Eurolääkäri luonnollisesti keskittyi huolehtimaan pikkujätkän terveydestä yli kaiken: sisko sai oikein estellä mua ostamasta korvalamppua, että voisin tarkastella sukulaisen tärykalvoja. Epäilin nimittäin siskonpojan kärttyisyyden ja lyhytunisuuden syyksi suomalaisten lasten yleisintä diagnoosia kaikkien oireiden taustalla eli korvatulehdusta. Sisko ottaa nämä jutut aika rennosti, eikä usko lapsen kärttyisyyden johtuvan mistään muusta kuin vittumaisesta luonteesta. Siskon perhe asuukin tosin Hollannissa, jossa jokaiseen vaivaan annetaan ensin kamomillatippoja ja vasta kun henki on lähdössä, niin harkitaan antibioottia.

Kamelille tiedoksi: siskonpojan Kamelinkarvatöppöset sopivat vieläkin ja ovat ahkerassa käytössä! Jotain etua siitä, että poju kasvaa -2 SD käyrällä...