Eläinhoitotiedettä

Eläinlääketieteen seikkailu johtaa vääjäämättä eläinhoitotieteen maailmaan tutustumiseen: koiran haavat on hoidettava ja siihen luonnollisesti valikoituu insinöörin ja ihmislääkärin taloudessa lähinnä se eurolääkäri. Unski onneksi on kuuliainen potilas, joka pienellä herkulla suostuu kiltisti suihkuteltavaksi ja siteidenvaihtoon ilman murinoita. Epäilen jopa, että koira tykkää suihkuttelusta! Antibiootti menee alas käärittynä juustopalaan ja koira palaa vain kerjäämään lisää.

Harmillisesit koiralla on karvoja, joten siteiden kiinni pysyminen koirassa on aika vaikeaa. Minä kokeilin jo yhtä tuotetta, joka osoittautui lupaavasta nimestä huolimatta (Mefix, eli me fixaamme!) täydeksi pettymykseksi koiran haavan peittona. Nyt Muzzu kävi uudestaan apteeksissa ja Espoossa suositeltiin ihan vakavalla naamalla koiran karvoihin tehokkaimmaksi haavateipiksi sitä ruskeaa kamalaa laastariteippiä. Ihan oikeasti, sen irrottaminen jo iholta on tuskallista, joten mitenköhän se ikinä irtoaa turkista?! Tänään sitä on kai pakko testata. Saa insinööri sitten keksiä miten sen saa irti parturoimatta koiraa kokonaan.

Näiden tuotekokeilujen jälkeen ruokapöytämme muistuttaa lähinnä pienen sairaalan tarvikeosastoa. Mitäköhän siitä tulee, kun Unski joutuu vielä käymään hammaslääkärissä?! Joudutaankohan me pesemään sen legoja?

Eläinlääketiedettä

Meidän leasing-koira Unski on jälleen ilonamme parisen viikkoa. Tälle vierailulle oli jo aikaisemmin suunniteltu Unskin otsassa kasvavan patin operaatio, koska patti on alkanut vaivata Unskin omistajia ja minua.

Eilen Unski sitten vietiin yhdelle tuttavaeläinlääkärille hoitoon. Homma sujui tyystin ongelmitta ja koiralle tehtiin samalla nukutuksella kokonainen vuosihuolto. Yhden patin sijasta poistettiinkin kaksi ja nyt Unskilla on side päässä ja hännässä. Tästä syystä koira joutuu käyttämään sateelliittiantennin kaltaista häkkyrää kaulassaan, eikä se tykkää siitä laisinkaan. Esimerkiksi juominen Unskin mielestä ei voi onnistua, jos häkkyrä on päässä. Tämä on hankalaa, koska koiran pitäisi pystyä juomaan myös ollessaan yksin kotona ja toisaalta ilman häkkyrää sitä ei voi jättää vahtimatta. Saakohan töistä vapaata, jos koira on ollut leikkauksessa? Lapsillahan homma toimii niin...

Unski on niin zeniläinen koira, että heti nukutuksesta herttyään se oli aivan oma itsensä ja puuhasteli normaalisti. Me saattajat (siis omistaja Muzzu ja leasing-emo eurolääkäri) olimme luonnollisesti jännityksestä jäykkinä. Minulla on helpompaa, koska tietenkin olin pitämässä Unskia tassusta koko leikkauksen ajan ja pällistelemässä kiusallisen läheltä miten koiralta poistetaan hännäntyvestä iso patti. Muzzu herkkävatsaisempana odotteli aulassa ja ei siis reaaliaikaisesti tiennyt missä mennään, huomattavasti ahdistavampi vaihtoehto.

Nyt pitää alkaa lääkitsemään maksanmakuisilla särkylääkkeillä toipilasta, tosin nyt kun eurolääkäri on hereillä jä häkkyrä on poissa, niin koira on tyystin oma itsensä. Ehkä koiralla särkylääkkeissä suurin plasebo tulee siitä maksanmausta!

Eurolääkäriä uuvuttaa

Eurolääkäri on viime aikoina ollut varsin uupunut, koska ei enää käy tekemässä eurolääkäröintiä, vaan tekee raskasta etulinjan tutkimusta. Lisäksi yksi työvoimapoliittinen koulutus imee mehuja, mutta sen suhteen toivottavasti ollaan jo voiton puolella.

Yksityisrintamalla faijan 60-vuotisjuhlat olivat varsin uuvuttava kokemus, eikä vähiten siksi, että niiden kunniaksi eurolääkärin urbaanissa kolmiossa vieraili myös 1-vuotias siskonpoika. Lapsilla on aika outo meininki: ne eivät millään malttaisi nukkua aamuisin pitkään, vaikka nehän just saisivat! Mä en tajua, koska minä en arvosta oikeastaan mitään niin paljon kuin sitä, että saa aamulla nukkua pitkään.

Siskonpoika on valloittava persoona, hiukan meikäläiseen tullut, koska on varsin touhukas, mutta lyhytpinnainen. Nälkäisenä muuttuu äksyksi, samoin kuin minäkin. Mitenköhän pikkujätkän käy, kun se syksyllä saa pikkusisaruksen? Tuleekohan siitä vastuullinen isoveli, vai jatkaakohan se eurolääkäri-tyylistä häröilyä ja despotismia?

Eurolääkäri luonnollisesti keskittyi huolehtimaan pikkujätkän terveydestä yli kaiken: sisko sai oikein estellä mua ostamasta korvalamppua, että voisin tarkastella sukulaisen tärykalvoja. Epäilin nimittäin siskonpojan kärttyisyyden ja lyhytunisuuden syyksi suomalaisten lasten yleisintä diagnoosia kaikkien oireiden taustalla eli korvatulehdusta. Sisko ottaa nämä jutut aika rennosti, eikä usko lapsen kärttyisyyden johtuvan mistään muusta kuin vittumaisesta luonteesta. Siskon perhe asuukin tosin Hollannissa, jossa jokaiseen vaivaan annetaan ensin kamomillatippoja ja vasta kun henki on lähdössä, niin harkitaan antibioottia.

Kamelille tiedoksi: siskonpojan Kamelinkarvatöppöset sopivat vieläkin ja ovat ahkerassa käytössä! Jotain etua siitä, että poju kasvaa -2 SD käyrällä...

Kansalaispalkasta

Yleisön pyynnöstä pitkän hiljaiselon jälkeen postaus kansalaispalkasta: minun nähdäkseni se olisi hyvä idea. Kaikki saisi saman verran rahaa ihan vaan siitä ilosta, että ovat ihmisiä.

Minun mielestä sen maksamisen voisi aloittaa saman tien, kun penska rääkäisee ekan kerran, niin päästäisiin niistä lapsilisistäkin eroon. Sehän on vähän diskriminoivaa, että valtio määrittelee jotkut ihmiset "lapsiksi" ja jotkut "aikuisiksi". Mitä jos ei haluakaan olla lapsi, eikä siten saada lapsilisää? Tai kai se yleensä menee vanhemmille se lapsilisä, eikä sille lapselle itselleen, mutta silti. Onhan nykyään vanhempiakin, jotka eivät halua määritellä lapsiaan kumpaankaan sukupuoleen.

Jos saisin kansalaispalkkaa, niin mun elämässä se ei varmaan paljoakaan vaikuttaisi. Mutta silti voisin kokeilla jonkin aikaa elellä vaikka ihan vain kansalaisena tekemättä mitään töitä.