Opettamista

Tänään oli tiukka päivä opettamista: ensi kaksi tuntia pissa- ja kakkajuttuja kolmoskurssin kandeille ja sitten pari tuntia perus-terveyskeskuslogiaa maahanmuuttajalääkäreille. Siinä sitten selitetään kaikkea koliformien typpimetaboliasta Mobitz I - tyypin johtumishäiriön selvittelyyn ja unohtamatta luonnollisesti lastensuojeluilmoituksen tärkeyttä. Mä oon lääketieteen opettamisen yleismies-Jantunen!

Hulluintahan tässä on se, että jostakin se tieto vaan tulee. Mä en itse ollut edes miettinyt tuota Mobitz-juttua vuosikausiin, ennen kuin nyt mun piti vastata yhdelle maahanmuuttajalle siihen liittyvään kysymykseen. Tuntuu hassulta, kun välillä tuntuu, että mun päässä asuu sellainen pieni tyyppi, joka muistaa kaikkea häiriintynyttä pikkuasiaa jatkuvasti, enkä mä itse hallitse sitä lainkaan.

Tosin mun kuuluisa muistini on saanut kotioloissa kovan kolauksen, kun Muzzu muisti The Closerin juonestä yhden tärkeän yksityikohdan, jonka minä olin tyystin unohtanut. Wikipedia ratkaisi kiistan Muzzun hyväksi, enkä saanutkaan iskea Hulluilta Päiviltä hankittua mansikkasuukkua sen naamaan. Olen aina halunnut kokeilla miltä se tuntuu.

Uutta elämää pukkaa!

Pikabloggaus: siskon masussa kasvaa pieni ipana! Se on melkein jo 10 viikkoa vanha alkio ja reipas sellainen. Tästä tulee jännää odottaa sen kehitystä ihan oikeaksi sikiöksi ja vieläpä vauvaksi. Jännittävä yksityiskohta: siskonalkio on alunperin ollut kaksonen, mutta toinen alkio on väsähtänyt jo aivan elämänsä alkumetreillä ja on enää pieni ruskuaispussin jäänne siellä kohdussa siskonalkion seurana. Tästä juontui mieleeni South Parkin tärähtänyt opettaja, jolla oli se kuollut kaksonen ohimolla kiinni... Toivottavasti siskonalkiolle ei käy vastaavasti!

Nyt loppui valitus

Nyt pitää lopettaa ruikuttaminen, ettei blogi degeneroidu tyystin itsesääliin. Se tosin olisi ikuinen aihe, mutta varsin tylsä sellainen. Voisin siis siirtyä valittamaan jostakin muusta kuin itsestäni.

Vedin tuossa äsken kolmen tunnin päiväunoset, joiden jälkeen valittaminen itsestä ei enää edes luonnistu. Nyt asiat ovat taas hyvin ja nätisti. En tosin tiedä voisiko klo 18-21 nukkumista pitää virallisesti päiväunosina, mutta minulle kaikki ennen klo 22 on päivää. Nyt kellon ollessa lähes klo 22, harkitsen yöpuulle käymistä. Univelkaa siis ilmeisemmin on kertynyt.

Katselin tuossa jakson Housea ja siinä potilaan oireena oli silmien verenvuoto, jonka taustalta sitten löytyi rintasyöpä polvitaipeesta. Jännää. Jos en olisi nyt näin hyvällä tuulella pitkien unosteni ansiosta, voisin valittaa ihan muutamasta asiasta tähän jaksoon liittyen:

1. Silmät eivät vuoda verta. Tai jos vuotavat, niin vuoto menee joka silmän sisälle tai sidekalvon alle. Veren kyynelehtiminen ei ole tullut vastaan lääkiksessä, eikä kliinisessä työssäkään.

2. Housen mielestä paraneoplastinen ilmiö voi olla mitä vaan, kuten ei anatomisia rajoja noudattava käsien velttohalvaus ja silmien verenvuotona esiintyvä trobosytopenia, mutta mikään muu paikka ei vuoda. Aika villiä.

3. Ja sitten se polvitaipeen rintasyöpä, joka minuutteja risperidonin annostelun jälkeen oli pulleana maidosta, koska "risperidoni aiheuttaa galaktorreaa". Hmm. Ektooppinen rintakudos varmasti on muodostanut sinne polvitaipeeseen myös rauhastiehyitä, joten diagnostisena testinä ektooppiselle rintakudokselle tämä kaikki varmasti on ihan pätevää, kunhan unohdetaan miten risperdoni aiheuttaa galaktorreeaa ja sentraalisesti tuotetuna prolaktiinin vaikutus siinä.

Tän takia Muzzu ei enää jaksa katsoa Housea mun kanssa: mä en vaan kestä sitä sarjaa ja sen miljoonia lääketieteellisiä bullshittejä. Silti sitä on pakko katsoa. Parasta sen katsomisessa on valittaa siitä Muzzulle, mutta nyt hän on muiden maan peli-intoilijoiden kanssa dokaamassa Tuusulassa. Joten täytyy valittaa blogiin. Bear with me (=karhutkaa mun kanssa).

Surkeus sen kun jatkuu

Nonni. Surkeus vaan jatkuu vaikka pääsiäinen menikin jo. Olen bookannut itselleni kaksi yöpäivystystä viikonlopuksi ja sen lisäksi lääkisnaisten kanatapaamisen meille kotiin. Tämä yhtälö ei varmaankaan toimi. Sen lisäksi tänään pitää tehdä vielä tiedettä ja hiukan maahanmuuttajaprojektia.

Mutta se valituksesta, koska kevät on tullut. Eurolääkärin kevät on aina työntäyteinen, joten tämä valituskimara ei liene kenellekään blogin seuraajalle tule yllätyksenä. Eurolääkäri päivystyksessä ahdistuneena on yhtä varma kevään merkki kuin muuttolinnut. Mutta osalle yllätyksenä voi tulla, että eurolääkäri aikoo työntäyteisen syksyn sijaan olla virkavapaalla! Elokuusta eteenpäin ei ole kuukausipalkan tuomaa velvoitetta, vaan väitöskirja-ahdistusta voi rauhassa hohhailla pyjamassa kotona ollen yhtä saamaton kuin kuukausipalkalla yliopistolla. Tästä tulee hienoa!

Jotta lääketiedeosuus blogissa täyttyisi edes jotenkin, niin aloitan uuden sarjan rip-offina Kamelilta. Viikon mielenkiintoisin potilas päivystyksestä! Tällä erää se oli pienen pojan genitaalin angioödeema. Oli muuten hurja kapistus! Ei ollut urologikaan nähnyt sellaista. Näiden hetkien takia eurolääkäri se vaan jakaa päivystää.

Pääsiäissurkeutta

Pääsiäisen kai pitäisi olla ilmoinen juhla, kunhan pitkäperjantaista päästään ja unohdetaan ne ristillä kuolemisjutut. Mun pääsiäinen ei ollut lainkaa riemuisa: mä tein töitä. Päivystin ja päivystän koko pääsiäisen ja vielä pitkälle pääsiäisen jälkeistä viikkoakin. Ja tämä kaikki vain sen tähden, että yritän edelleen kerätä niitä typeriä europalveluita normaalin päivätyön ohessa. Silloin tulee tehtyä töitä lomilla ja viikonloppuinakin.

Suurin harmi tästä oli se, että en päässyt nauttimaan Muzzun ja Unskin seurasta ollenkaan tässä viikonvaihteessa. Mies ja koira ovat puuhanneet omia juttujaan ja minä puuhaan potilaita. Tämä surkeus on saanut minut syömään surkeuteeni ja "hyvin" alkanut jonkinmoista vararenkaan pienennystä tavoitteleva kuuri päättyi hillittömään mässäilyyn ja painon nousuun. Perskules. Ei tästä tule oikeastaan yhtään mitään.

Ja tänään vielä pitäisi mennä kymmeneksi tunniksi töihin, vaikka tekisi jo mieli jäädä himaan hissuttelemaan... Itseään tästä vain saa syyttää, ei kukaan pakota minua ottamaan lisätöitä.